MAARIT NORDMARK
Olin muutama päivä sitten ruotsalaisessa kiinteistöalan digitalisaatioseminaarissa. Tilaisuus oli myyty loppuun, ja istuimme ikkunattomassa mustaksimaalatussa salissa kahdeksasta aamulla neljään iltapäivällä kuunnellen erilaisia puheenvuoroja digitalisoinnista. Välillä nautittiin tietysti kahvia ja keskusteltiin muiden osanottajien kanssa. Mitä jäi mieleen?
Jo aiemmin olen usein kärvistellyt digitalisaatiosanan kanssa. Sanasta on tullut muoti-ilmiö, jota kukaan ei oikein osaa selittää lyhyesti ja ytimekkäästi. Mitä se oikein on ja miksi se on niin tärkeää, että sitä varten tarvitsee yritykseen digitaaliseen johtamiseen keskittyneen konsulttitoimiston auttamaan yrityksen johtoa digitalisointistrategian tekemiseen?
Alamme on digitalisoitunut jatkuvasti sitten tietokoneiden ja elektronisten apuvälineiden kehittymisen alkamisen. Harpeista ja ruutupaperista on siirrytty laskutikkujen ja taskulaskinten kautta tietokoneisiin, ohjelmointikielien, ohjelmistojen, internetin ja kaiken sen muun käyttöön, joka täyttää sekä työpäivämme että vapaa-aikamme. Levyjen ostamisesta ja radion musiikkiohjelmien kuuntelemisesta on siirrytty Spotifyhyn, television normaalikanavat on korvattu YouTubella, Netflixillä ja digitaalisilla kanavilla. Vanhan korvaaminen uudella on tuonut mukanaan sekä uusia eettisiä ongelmia että mahdollisuuksia tehdä myös rikoksia digitaalisessa ympäristössä. Olemme digitalisoituneet jo kymmeniä vuosia, miksi lähdemme nyt seminaareihin käyttäen työaikaa kuunnellen digitalisointikonsultteja? Ikävä kyllä tämä ei täysin selvinnyt minulle näiden kahdeksan tunnin aikana, mikä sai minut epäilemään käsityskykyäni. Olenko liian vanha innostuakseni hypestä vai olenko kuin H. C. Andersenin lapsi, joka näki keisarin ilman vaatteita? Tarkoittaen, että digitalisaatio on ihan sitä samaa työsarkaa ja maailman kehittymistä, minkä kanssa olemme eläneet ja työskennelleet ainakin koko minun elinikäni ajan ja kauemminkin. Ehkä vain sillä erotuksella, että teemme sitä kaikki, se koskettaa meidän kaikkien elämää sekä kotona että työpaikalla ja että teknologian kehitystahti nopeutuu koko ajan. Puhutaan eksponentiaalisesta kehitysvauhdista, jossa on päästy niin nopeaan liikerataan, että ensi vuonna tehdään asioita, joista ei tänä vuonna vielä ole olemassa edes ajatusta. Meidän on totuttava siihen, että emme voi ymmärtää mihin käyttämämme teknologia perustuu – meidän on vain luotettava siihen, että se toimii. Kuinka moni osaa kuvata digitaalisten valuuttojen taustalla olevan blockchain-teknologian niin, että viisivuotiaskin ymmärtää?
Ehkä se on juuri pelko, joka saa meidän kuuntelemaan konsulttien päällekkäin latomia hypesanalitanioita tunnista toiseen. Sen sijaan että itse tekisimme oman strategiamme, katsoisimme omaa yritystämme ja toimialaamme ja päättäisimme, miten haluamme muuttaa sitä seuraavien vuoden, kahden tai kolmen aikana. Valinnat ovat emotionaalisesti pelottavia, koska saattaahan jo puolen vuoden päästä tulla paljon parempi ohjelmisto käyttöön, parempi tapa ohjata talojen lämmitystä tai paljon parempi karttasovellus. Joudumme tällaisessa tilanteessa helposti henkiseen rasitukseen ja meidän on ihmisinä vaikea tehdä päätöksiä.
Vapautan sinut seuraavasta digitalisaatiokonferenssista kertomalla tässä joidenkin puhujien yhteenvedot. 1) Digitalisaation seurauksena digitaalinen ekosysteemi johtaa uusiin yrityspartnerisuhteisiin. 2) Järkevät kiinteistösovellukset yhdistävät monia eri yrityksiä ja sovelluksia. Siinä säästyi sinulta parikin tuntia muuhun puuhaan.
Päivän suurin anti – ja käynnin arvoinen – oli Anna Felländerin puheenvuoro. Se käsitteli digitalosoinnin mukanaan tuomia eettisiä vaatimuksia yrityksille. Työelämä on murroksessa tekoälyn sovellusten tullessa käyttöön eri aloilla ja tämä vaatii uusia eettisiä punnintoja niiltä ihmisiltä, jotka käyttävät tekoälyn sovelluksia. Anna Felländer tulee johtamaan ruotsalaista tutkijaryhmää, joka keskittyy juuri tähän. Suosittelen seuraamaan hänen tutkimusryhmänsä työtä. Voit käyttää siihen vaikka älypuhelintasi, samalla kun digitalisoidut kesälomalla pikkulassa.
