Asumispainotteisesta julkisesta keskustelusta unohtuvat usein työpaikat. Oleellista on, miten työpaikat ja palvelut sijoittuvat suhteessa asuntoihin, millaisia liikenne- ja logistiikkavirtoja tarvitaan kasvavien keskustojen asukkaiden työssäkäynnin ja palvelutuotannon varmistamiseen? Pelkästään Uudellamaalla keskimääräisen työmatkan pituus on tällä hetkellä jo 23 kilometriä (Uudenmaan liitto). Voisiko asumista ja työpaikkoja jotenkin sujuvammin lomittaa keskenään? Iso kysymys on myös se, miten kasvavien kysyntäkeskittymien verkkokaupan tavaratoimitukset hoidetaan?
EU:n liikennepolitiikan Valkoinen kirja asettaa tavoitteeksi hiilidioksidivapaan liikkumisen suurissa kaupunkikeskuksissa vuoteen 2030 mennessä. Lähes 90 prosenttia uusista asunnoista rakennetaan kaupunkeihin ja kaupunkien läheisyyteen. Tällaiset keskittymät tarvitsevat kuitenkin vahvaa, ympäristöhäiriöitä aiheuttamatonta palveluinfrastruktuuria. Tällaisia yrityksiä on valtavan suuri määrä ja ne edustavat useita eri toimialoja. Esimerkkinä kuitenkin voidaan nostaa kaupunkikeskustoihin palvelutarjontaa tuottavat kunnossapitoyhtiöt. Näitä on lukumääräisesti paljon, ne työllistävät mukavasti – ja itse asiassa aiheuttavat myös oman lisäyksensä paikalliseen liikenteeseen. Nämä voisivat olla sopiva vaihettumisvyöhykkeitä siten, että ne yhdistävät ja rajaavat sopivalla tavalla asumista, liikennettä ja elinkeinotoimintaa.
Tällaisillekin mikro- ja pienyritysten palveluverkostolle tulee luoda mahdollisuus kehittyä kaupungistumistrendin suuntaisesti. Liki puolet yrityssektorin työpaikoista on alle 50 hengen yrityksissä, joille on turvattava mahdollisuus löytää tarpeisiin mukautuvia toimitiloja sujuvien liikenneyhteyksien varrella, lähellä työntekijöiden asuinpaikkaa ja asiakkaita. Tämä on paikallistaloutta parhaimmillaan. Tässä keskustelussa halutaan nostaa esille myös merkittävästi tätä pienempiä yrityksiä eli varsinaisesti nk. mikroyrityksiä (alle 10 henkeä).
Kehitys, jossa asuin- ja työpaikat eriytyvät ja pienet palveluntuottajat ovat etäällä asiakkaista, on yksilöiden, yritystalouden ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta huono ratkaisu. Palvelujen saavutettavuus ja niiden tuottaminen hidastuu, työn tuottavuus laskee, väylät ruuhkautuvat ja päästöt lisääntyvät.
Riittävän pieniä ja käyttäjän tarpeiden mukaan räätälöitäviä toimitiloja tarjoavat vain harvat toimijat. Tällainen kehitys on kuitenkin niukasta tonttimaasta taisteltaessa tehokasta infrastruktuurin käyttöä: samalle tontille voidaan sijoittaa kymmeniä erilaisia yrityksiä ja palveluita. Yrityskeskittymän sisäinen palveluelementti on mukana vasta murto-osassa tarjontaa. Parhaimmillaan yrityksille annetaan mahdollisuus verkostoitua saman kokoluokan yritysten kanssa ja tarjotaan niiden tarvitsema palveluinfrastruktuuri, kuten esimerkiksi kiinteistöhuolto- ja ylläpito, tietoliikenneyhteydet, hälytys- ja vartiointipalvelut. Kasvun ja yhteistyön mahdollistava mikroyrityspuisto voi olla kasvualusta menestystarinoille, joita tiedepuistot omassa toimintasegmentissään tavoittelevat.
Talliosakkeen toimintakonsepti on esimerkki siitä, että mikro- ja pienyritysten tila- ja palvelutarpeet lähtökohdaksi ottamalla voi sekä kasvaa että kansainvälistyä. Yrityskentän murros, suuryritysten ulkoistukset sekä pk- ja mikroyritysten tilatarpeet ovat naapurimaissa samankaltaisia kuin meillä. Asumisen, liikenteen ja palveluinfrastruktuurin tarpeet yhteensovittavalle kaavoitukselle ja mikro- ja pienyritysten logistisen tehokkuuden turvaaville malleille on kysyntää myös kansainvälisesti. Suomalainen yritys voi olla avaamassa tässä markkinaa myös muissa maissa – mutta huolehditaan silti täällä kotimaassa siitä, että saamme tällaisen positiivisen kehityksen hyödynnettyä omassakin yhteis- ja yhdyskunnassamme.
Heikki Lahtinen
DEN Group
Johtaja, strategia ja tontit
