Vuoden alusta voimaan tulleesta yksityistielaista on julkaistu ensimmäinen kirja

Esko Hämäläinen: Uusi yksityistielaki – Tiekunta ja tieosakas 2019.Suomen Tieyhdistys, 2019. 204 sivua. Hinta 35 euroa, Saatavilla: www.tieyhdistys.fi.

Vaikka yksityistielain voimaan tulosta on kulunut vasta jokunen viikko, Suomen Tieyhdistys on jo ehtinyt julkaista uuden oppaan Yksityisteiden hallinto. Diplomi-insinööri Esko Hämäläisen kirjoittaman julkaisun ensikappale luovutettiin 31.1.2019 liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille Helsingissä tilaisuudessa, jossa allekirjoittaneellakin oli kunnia olla läsnä.

Uusi teos avaa vuoden alussa voimaan tullutta ­yksityistielakia sekä erityisesti tiekuntien hallinnoinnin kiemuroita. Maanmittauslaitoksessa suoritettavia yksityistietoimituksia kirjassa käsitellään muita aiheita vähemmän, mutta tietoimitusten suorittajalle kirja sisältää käytännönläheistä ja hyödyllistä taustatietoa. Kirjassa on seurattu lainsäädäntöä vuoden 2019 alkuun saakka. Lait ja muukin sääntely avataan kirjassa lukijaystävällisesti ja käytäntö hyvin tuntien. Kirjan liitteinä on yksityistielain lakitekstin ohella erilaisia asiakirjamalleja. Mukana on esimerkiksi malli tiekunnan säännöiksi, jotka on mahdollista vahvistaa tiekuntaa varten uudessa laissa olevan sääntelyn nojalla. Tiekunnan perustavan kokouksen pöytäkirjamalli välttämättä käsiteltävine asiakohtineen näyttää kuitenkin puuttuvan oppaasta.

Kirja on suunnattu erityisesti tiekunnille, joille uudessa lainsäädännössä on annettu pitkälle meneviä mahdollisuuksia velvoitteittensa hoitamiseen ilman viranomaisten myötävaikutusta ja siten matalin kustannuksin. Koska tielainsäädäntö on käytännön syistä mutkikasta, maallikoista koostuvat tienpitoa varten muodostetut tiekunnat ovat usein riitaisissa tieasioissa kuitenkin haasteiden edessä. Näihin haasteisiin nyt julkaistu teos tuo varmasti paremman avun kuin pelkkä raaka lakiteksti valmisteluaineistoineen.

Yksityisteiden tiekuntien tienpito on monen osapuolen yhteistyötä ja verkostoitumista. Päävastuu on kuitenkin yksittäisellä tiekunnalla ja sen osakkailla. Vastaisuudessa osakkaiden vastuu on entistä suurempi, vaikka myös valtiolla ja kunnilla on oma roolinsa. Yksityistiet, joita on Suomessa yhteensä noin 350 000 kilometriä, koskettavat tavalla tai toisella joka kolmatta suomalaista. Pienuudestaan huolimatta nämä väylät ovat erittäin suuressa roolissa koko yhteiskunnan toimivuudessa. Maaseudun elinkeinonharjoittaminen on paljolti yksityistieverkon tukemaa. Suomen Tieyhdistyksen puheenjohtaja Juha Ojala onkin lausunut, että tiekunnan vastuunkantajien näkökulmasta on tärkeää osata hoitaa asioita kuten laissa on säännelty ja muuten asianmukaisesti. Yksityistielain lisäksi merkittävää lainsäädäntöä tiekunnan toimijoille ovat liikennealan muut lakimuutokset, tietosuojasäännökset, hankintalaki sekä Kemera-laki.

Suomalainen yksityistiejärjestelmä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja se on vuosikymmenten aikana osoittautunut varsin toimivaksi. Järjestelmä on lisäksi veronmaksajan näkökulmasta erinomainen. Kirjassa Sata innovaatiota Suomesta tiekuntatoiminta ja tieisännöinti on nostettu yhdeksi esimerkiksi suomalaisista innovaatioista.

Kirjan lukujen jaottelu (dispositio) on selkeä. Se mahdollistaa yhdessä asiahakemiston kanssa yksittäisten asioiden löytämisen tekstistä ilman kohtuutonta vaivaa. Kirjan tekijän sekä kirjaa lisäksi työstäneen diplomi-insinööri Jaakko Rahjan suuri käytännön tietomäärä yksityistieasioista on lukijoiden hyödynnettävissä ja helposti saavutettavissa. Hankalaksi arvioitua tiekuntien kokousten muutoksenhakujärjestelmää, jolla muun ohella on yleisesti pyritty vähentämään oikeuteen meneviä riitoja, on avattu sivuilla 77–79 asiantuntevasti. Ajatuksena on, että siinä missä asunto-osakeyhtiöiden yhtiökokoukset kaupungeissa normaalitapauksessa sujuvat osakkaiden yhteisymmärryksessä, myös yksityisteiden hoitamisen kysymykset pääosissa tapauksia kyetään huolehtimaan sovussa tiekunnissa ilman oikeuskäsittelyjä, mutta siten, että yksittäisen tieosakkaan oikeusturva säilyy menettelyissä.

Kirjan värikuvitus ja edustava ulkoasu tekevät siitä miellyttävän lukea. Sivuilla 149–155 on kansantajuisella tavalla avattu lisäksi yksityistieasioiden runsasta oikeuskäytäntöä ja selkeällä asiajaotuksella selostettu Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja.

Markku Markkula

 

Lue artikkelin pdf-versio:

 

Toimitus Kirjoittaja

Vastaa