Jatketaanko vatilointia?

Rakennusneuvos Matti Vatilo jäi eläkkeelle ympäristöministeriöstä viime huhtikuussa. Sitä ennen hän uurasti parikymmentä vuotta kehittäen valtion ja kuntien yhteistyötä maankäytössä. Hän oli keskeinen vaikuttaja työssä, jonka tuloksena syntyi MAL-sopimuksia. MAL-sopimus tulee sanoista maankäyttö, asuminen ja liikenne.
MAL-sopimuksia on tehty kuntien ja ministeriöiden välillä Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun seuduille. Viimeisin on tehty vuosille 2016–2019.

Vatilon ajatuksiin voi tutustua mm. Martta Salmelan kirjoituksesta Helsingin Sanomissa 26.4.2019.

Uuden nelivuotisen MAL-sopimuksen valmistelu on menossa. Uuden hallituksen linjauksia odotetaan mielenkiinnolla. Vatilon mukaan kaiken yläpuolella on suuri tavoite aiheuttaa mahdollisimman vähän päästöjä.

Nykyiset kuntien ja valtion väliset sopimukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Vatilon mukaan lainsäädännöllä voitaisiin taata MAL-sopimusten tulevaisuus.
Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto sanoi Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 24.4.2019, että tällä vaalikaudella valtion pitäisi ottaa myös Jyväskylä, Lahti ja Kuopio mukaan MAL-sopimuksiin. Tällöin sopimusten piirissä olisivat kaikki Suomen yli 100 000 asukkaan kaupungit.

8.3.2019 Jyväskylän seudun kuntien hallitusten puheenjohtajat ja kuntajohtajat kokoontuivat yhteistyön tiivistämiseksi ja Jyväskylän seudun pääsemiseksi mukaan MAL-sopimuksiin.

Jyväskylän, Lahden ja Kuopion johtohenkilöt kävivät 30.1.2019 eduskunnassa lobbaamassa seutukuntiensa pääsemiseksi mukaan MAL-sopimuksiin. He tapasivat asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen, liikenne-ja viestintäministeri Anne Bernerin ja oikeusministeri Antti Häkkäsen.

Muuttoliike maaseudulta asutuskeskuksiin on jatkunut tilastojen ja käytännön kokemusten mukaan jo hyvin kauan eikä sille näy loppua. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n laskelmien mukaan väestönkehitys kääntyy pois kasvu-uralta vuoteen 2040 mennessä lukuunottamatta Helsingin, Tampereen ja Turun seutuja. Pääkaupunkiseudun väestö kasvaa 270 000 asukkaalla. Samaan aikaan koko maan kasvu jää vajaaseen 90 000:een, joten pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen väki vähenee 180 000 asukkaalla. Ennuste on laskettu olettaen, että syntyvyys jää nykyiselle alhaiselle tasolle. Tulokset ovat johdonmukaisia tilastokeskuksen tietojen kanssa.
Valtionosuusjärjestelmän kehitys on tärkeä asia. Sen puitteissa tulisi voida ottaa järkevästi huomioon kuntien erilaisuus.

Hyvin monet katsovat, että heikon syntyvyyden aiheuttamia haittoja voidaan korjata lisäämällä maahanmuuttoa huomattavasti. Epäilen sen ratkaisevaa hyödyllisyyttä suurista kulttuurieroista johtuen.

Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moisio kirjoitti aluepolitiikasta Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 27.4.2019. Kirjoituksen otsikko on raflaava: Alueiden kosto näkyy jo Suomenkin politiikassa.

Moisio lähtee kirjoituksessaan talousmaantieteen professori Andrés Rodriguez-Posen vuosi sitten julkaisemasta artikkelista. Sen mukaan taantuvilla alueilla asuvat ihmiset ilmaisevat vastarintansa äänestämällä populistisia liikkeitä ja puolueita. Mediassa ja asiantuntijoiden puheessa kuihtuvat alueet nähdään usein paikkoina, joilla ei ole tulevaisuutta. Tämä lietsoo populisteja suosivaa protestimielialaa.

Moisio katsoo, että tämä teoria on ajankohtainen Suomessa eduskuntavaalien jälkeen. Suomikin on jakaantumassa urbaaneihin ydinalueisiin ja keskusten välisiin laajoihin reuna-alueisiin. Esimerkiksi eduskuntavaalien alla käyty keskustelu ilmastonmuutoksesta saattoi näyttäytyä urbaanien ydinalueiden pyrkimyksenä rajoittaa reuna-alueiden kehittämistä. Se satoi perussuomalaisten laariin.

Perussuomalaiset etenivät suurimpien kaupunkien väliin jäävillä perifeerisillä vyöhykkeillä, jotka ovat perinteisesti olleet keskustan ja vähäisemmässä määrin myös sosiaalidemokraattien valtapiirissä.

Ns. kasvukeskuspolitiikka on meillä vahvaa. Sen uskotaan hyödyntävän myös keskusten ulkopuolelle jääviä alueita. Varmaan on niin, ettei kehitystä myöskään kyetä pysäyttämään, sillä se vaatisi voimakkaita pakkotoimia.

Tiedämme, että suomalaisten suurin varallisuus on asunnoissa. Oman asunnon hankkiminen on nähty hyvänä tulevaisuuden turvana. Valtaosassa maata asuntojen hintojen kehitys on ollut negatiivinen jopa siinä määrin, että asunnot ovat menettäneet kokonaan arvonsa. 1990-luvun laman johdosta moni menetti omaisuutensa ja joutui pitkäaikaiseen velkakierteeseen. Uskon, että syrjäseutujen surkastuminen on vähitellen merkinnyt huomattavasti suurempia menetyksiä ja viiltänyt haavoja, joita ihmiset ovat jääneet kaikessa hiljaisuudessa nuolemaan.

Lue koko artikkeli pdf-muodossa:

 

Toimitus Author

Vastaa