Maanmittauspäivät päättyivät hienoon oppituntiin siitä, mitä kaikkea yritteliäs mieli voikaan aikaansaada. Kuva: © Antero Aaltonen.
TEKSTI: ARI LAITALA
Maanmittauspäivät päättyivät Peter Vesterbackan huikeaan tunnelivisiointiin. On aika unohtaa kaikki mitä olet oppinut suunnitteluprosesseista, päätöksenteon aikajänteestä sekä mahdollisen ja mahdottoman rajankäynnistä.
Tallinnalaisessa illallispöydässä muutama vuosi sitten syntynyt idea on edennyt pitkälle. Ensimmäinen versio rahoituksestakin on jo kasassa. Suunnittelukin etenee vauhdikkaasti. Tunnelihanke on jo pelkästään tähän pisteeseen tuotuna huikea saavutus, vaikkei siitä koskaan tulisikaan enempää. Nyt alkaa kuitenkin näyttää siltä, että voi tulla – ja varsin pian.
Mistäs tässä oikeastaan onkaan kysymys?
Ajatus reilun viiden vuoden päästä Suomenlahden ali kiitävistä junista on ensi alkuun niin mahdoton, että sitä on vaikea sisäistää ja ryhtyä rationaalisesti edes käsittelemään. Asiaan alkaa kuitenkin tulla sitä enemmän järkeä, mitä enemmän ymmärtää olevan kysymyksen jostain muusta kuin tunnelista. Tunneli on toki sellaisenaan kovin kiinnostava – jo ihan insinööriajattelunkin näkökulmasta. Kysymyshän olisi maailman pisimmistä merenalaisesta tunnelista, jonka pituus olisi ainakin kaksinkertainen Englannin kanaalin alittavaan tunneliin nähden.
Ensi alkuun ihmetystä herättää tietysti se, millaista lisäarvoa nopeutuva rahti- ja henkilöliikenne voisi tuottaa. Merkitystä rahtiliikenteen näkökulmasta on syytä lähteä purkamaan Rail Baltican kautta, joka valmistuessaan mahdollistaa nopeat tavaraliikenneyhteydet Puolaan ja Saksaan ja sitä kautta Euroopan suuriin satamiin. Ja onhan tavaraa tulossa tietysti takaisinkin päin. Eivät laivatkaan ihan hitaita ole, mutta rahtiliikenne raiteilla mahdollistanee vähempiä purkuja/lastauksia. Se lienee ainakin yksi hankkeen jujuista.
Henkilöliikenteen osalta Helsinki on Euroopan vilkkain reittiliikenteen matkustajasatama. Tästä liikenteestä noin 75 % eli noin 9 000 000 matkaa on Suomenlahden ylityksiä Tallinnaan. Potentiaalia siis on, vaikka nykyisestä matkustajaliikenteestä suuri osa on ihan puhdasta hupiliikennettä. Se kuitenkin kertoo myös työmatkapendelöinnin potentiaalista. Vuonna 2030 alituksia oletetaan olevan 50 miljoonaa.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Pääkopan täystuuletus
