Maankäytön suunnittelun ja rakentamisen digitalisaation tavoitetila 2030. Kuva: Ympäristöministeriö.
TEKSTI: SAKARI JÄPPINEN, JUHA NURMI JA SATU TASKINEN
Maankäytön suunnittelu ja rakentaminen siirtyvät seuraavan vuosikymmenen aikana digitaaliselle pohjalle. Kansalliset linjaukset rakennetun ympäristön digitalisaatiolle luodaan nyt.
Rakennetussa ympäristössä tehdyt ratkaisut vaikuttavat suoraan siihen, miten pystymme vastaamaan aikamme suurien ilmiöiden, kuten ilmastonmuutoksen, kaupungistumisen ja heikkenevän luonnon monimuotoisuuden asettamiin haasteisiin. Ratkaisut vaikuttavat elinympäristöömme välittömästi – ja vielä pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka digitalisaatio ei itsessään ratkaise mitään, antaa se mahdollisuuksia haasteiden selättämiseen.
Pullonkaulat liittyvät tietojen heikkoon saatavuuteen ja yhteentoimimattomuuteen. Valtion, kuntien ja yritysten tuottamat ja omistamat tiedot ovat hajallaan, eivätkä toimi parhaalla mahdollisella tavalla yhteen. Tästä johtuen prosesseissa on tehottomuutta ja päällekkäistä työtä tehdään paljon. Ei siis ihme, että maankäytön suunnittelun ja rakentamisen kokonaiskuva on hämärtynyt suunnitteluun osallistuville kansalaisille, eikä se ole selkeä alan ammattilaisillekaan. Lupa- ja suunnitelmatietoja käytetään laajasti myös muilla aloilla toiminnan ja päätösten pohjana, mikä luo lisää painetta tilanteen parantamiselle.
Tässä esimerkki tyypillisestä tilanteesta nykyisin. Yritys etsii sopivia toimitiloja tai vapaata tonttia laajenevalle toiminnalleen. Tehtävä kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei välttämättä ole. Yritys nimittäin joutuu heti prosessin alussa kahlaamaan läpi useita eri tietolähteitä, karttapalveluita ja verkkosivuja, sillä kohteen ja kaavatilanteen tiedot sijaitsevat hajallaan eri ylläpitäjien eri järjestelmien kätköissä. Saatava tieto myös vaihtelee muodoltaan, eikä ajantasaisuudesta aina voi olla varma. Aikaa ja rahaa kuluu tuottamattomaan selvittelyyn.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
