Katsaus infra-alan kehitykseen maanmittarien näkökulmasta

TEKSTI: PETTERI PALVIAINEN, JARI KAINUVAARA JA MIIKA KOSTAMO
Digitalisaatio rakennusalalla on ollut hyvin vahvasti otsikoissa viime aikoina ja aihetta on nostettu esille useasta eri näkökulmasta. Tässä artikkelissa pureudumme infrarakentamiseen ja sukellamme maanmittarin muuttuneeseen työnkuvaan infrarakentamisen digitalisoituvassa ympäristössä.

Mittaajan rooli infrarakentamisen työmailla on perinteisesti ollut hyvinkin näkyvä. Päivän työnjäljen näkee omin silmin hakattujen tikkujen, luiskanmallien tai harjaterästikkujen
määrässä ja päivän päätteeksi on mukava silmäillä päivän tuotoksia Maastopäivän jälkeen työpäivä jatkuu usein tietokoneen ääressä laadunvarmistusraporttien, määrälaskentojen tai seuraavan päivän aineistojen laatimisen kimpussa ja sesonkiaikaan viikonlopputyötkään eivät ole mitenkään harvinaisia. Mittaajan roolissa tulee osata lukea kaikkia työmaan suunnitelmia, ja myös tarvittaessa havaita suunnitelmista mahdollisesti löytyvät virheet sekä ehdottaa niihin korjaavaa toimenpidettä.

Maanmitttaaja Inframallinnuksen ajassa

Usein mestarit kääntyvät mittaajan puoleen, kun työmaalla havaitaan ongelmakohtia ja näitä ratkotaan yhdessä. Mittaajan kuitenkin oletetaan osaavan laatia muutossuunnitelma niin, että se voidaan esittää tilaajalle. Perinteisesti raamattuina toimivat kunnallisella puolella KT ja KM -julkaisut sekä valtion hankkeilla TYLT-julkaisut, nykyään työtä helpottaa alan yhteinen InfraRYL-raamattu. Kaukana ovat ne ajat, jolloin mittaryhmä koostui neljästä henkilöstä ja jokaisella ryhmän henkilöllä oli perusteltu tehtävänsä. Nykyään sama työ tehdään yhden miehen ”ryhmänä” robottitakymetrillä tai GNSS-mittalaitteella. Kaukana ovat myös

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Toimitus Author

Vastaa