Pystyykö hallinto aitoon yhteistyöhön ja mitä se tarkoittaa?

TEKSTI: MATTI HOLOPAINEN

Oma kokemukseni on, että nyt pandemian aikana eri toimijoiden ja ihmisten yhteistyövalmius ja -asenne on oleellisesti parantunut. Tuntuu, että keskustelussa ollaan valmiimpia kuin aiemmin ottamaan huomioon toisten näkökulmia ja tarpeita, vaikka lopputuloksena olisi jotain pois omasta budjetista, tai kyvystä vaatia rahoitusta oman organisaationsa käyttöön. ”Talvisotailmiö” tässä ajassa? Olisi toivottavaa, että tämä säilyisi myös parempiin aikoihin, kun niihin päästään.

Pystyvätkö kunnat parempaan yhteistyöhön keskenään? Kuntien ikuinen haaste on käytössä olevien resurssien ja lakisääteisten vastuiden yhteensovittaminen. Toivottavasti voimme kuntien kesken päästä aitoon ja avoimeen yhteistyöhön, kun kuntien tehtäviä ja resursseja ollaan merkittävästi muuttamassa. Kunnilla on nyt mahdollisuus näyttää, että kuntien yhteistyöllä saadaan merkittäviä hyötyjä kuntalaisten arjessa, kilpailukykyisellä verotuksella.

Tämäkin hallitus on ilmoittanut korvaavansa kunnille asetettavien uusien tehtävien aiheuttamat kustannukset. Mitä uusi tehtävä tarkoittaa? Tarkoittaako se puhtaasti aivan uutta tehtävää vaiko myös jo olemassa olevien tehtävien lisävastuita? Tai velvollisuutta muuttaa toimintaprosesseja esimerkiksi ”digitalisaation” tai ”kansallisen yhteen toimivuuden” nimissä? Molemmat tehtäväkokonaisuudet aiheuttavat uusia kustannuksia kunnille. Tässä ajassa ”yhden luukun” ja ”digitalisaation” leimalla varustettuna voi perustella ja esittää lähes mitä tahansa toimenpiteitä ja tehtäviä, jotka aiheuttavat kunnille uusia merkittäviä kustannuksia.

Lähes kaikki ministeriöt polkaisevat alkavalle hallituskaudelle hankkeita, joiden toteuttamisvastuu keskeisiltä osin on kunnilla. VM myöntää hankkeille rahoitusta vastaavalle ministeriölle. Tämä rahoitus ei ohjaudu kunnille niille aiheutettujen kustannusten kattamiseen. Tämä on iso ongelma. Jos käytännön tuloksia halutaan, kunnat tarvitsevat suoraa rahoitusta VM:stä. Vuosituhannen alussa VM rahoitti kuntien rakennetun ympäristön prosessien koneluettavan tiedon rajapintapalvelujen ja sähköisten asiointipalvelujen kehittämistä. Rahoitus ohjattiin VM:stä kuntien yhteishankkeisiin Kuntaliiton koordinoimana. Tämä oli toimiva ratkaisu, kun sitä arvioidaan saavutetuilla tuloksilla. Lopputuloksen lähes kaikissa kunnissa on käytössä rakennetun ympäristön keskeiset sähköiset lupa- ja hakemuspalvelut. Nykysanastolla ilmaistuna ” kunnat ottivat merkittävän digiloikan” jo vuosituhannen ensimmäisen kymmenen vuoden aikana yhteistyössä kunnille palveluja toteuttavien yritysten kanssa.

Pystyisivätkö ministeriöt ja kunnat aidosti tasapuoliseen yhteistyöhön? Tuntuu, että ministeriöt ovat käyneet keskenään kiivasta taistelua resursseista, ja kunnat maksaneet tämän taistelun kustannukset ristiriitaisina ja päällekkäisinäkin uusina velvoitteina. Ei hyvä tilanne veronmaksajan näkökulmasta. Olisi toivottavaa, että pääsisimme parempaan käytännön yhteistyöhön hallinnon eri toimijoiden kesken. Ja aidosti keskustelemaan kunkin osapuolen, kuntien ja eri ministeriöiden näkökulmasta, mitä on tarkoituksenmukaista tehdä ja miten se yhdessä tuumin rahoitetaan. Keskusteluilmapiiri on nyt raollaan myös tälle pohdinnalle. Kaikille hallinnon toimille kun on yhteinen maksaja, suomalainen veronmaksaja.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Toimitus Author

Vastaa