Pääkirjoitus: Digiksi meni – Maankäyttökin

TEKSTI: ARI LAITALA

Monenlaiset sanonnat varmaan sopisivat tähän tilanteeseen. ”Tyyntä myrskyn edellä; Lopulta väistämätön tapahtuu; Juuri kun pääsin sanomasta”. Kirjoitin pääkirjoituksessa 4/2019, kuinka kulunut 2010-luku sujui Maankäyttö-lehden näkökulmasta varsin vakaiden olosuhteiden vallitessa. Muutosta on kuitenkin vähä vähältä tapahtunut, muun muassa Maankäyttö-lehden taustajärjestöjen rakenteissa ja olosuhteissa. Ne heijastuvat lehteen monin tavoin, mutta yhtälö toimii toisinkin. Maankäytölläkin on toki ollut oma heijastevaikutuksensa jäsenkuntaan päin: niin tuleviin, nykyisiin kuin menneisiinkin jäseniin.

Lukijakuntaa suurempi muutos on kuitenkin tapahtunut mainosmyynnin puolella, jonne globaali alustatalous on jo vuosia sitten ulottanut lonkeronsa. Massiiviset järjestelmät mahdollistavat mainosten tarkan kohdentamisen, laajan näkyvyyden sekä analytiikan. Tähän ei painettu lehti taivu. Pisteenä i:n päällä on ollut korona, joka on muokannut lehden ja Maanmittauspäivien auvoisaa yhteiseloa.
Lehden lukijoille näkyvä digiuudistus käynnistyi edellisen numeron 3/20 yhteydessä. Pelkkää painettua lehteä lukevat eivät tosin ole uudistusta ehkä vielä huomanneetkaan. Luodaan uudistukseen tässä lyhyt katsaus, mutta mennään ensin ajassa hiukan taaksepäin.

Lehden ns. digiversio on ollut täysin avoimesti saatavilla sen luomisesta lähtien, vuodesta 1997. Paitsi, että kyse ei oikeastaan ole varsinaisesti digilehdestä – pikemminkin lehtiarkistosta. Arkiston kautta on voinut tehdä hakuja tietyistä aihepiireistä tai vaikkapa kirjoittajan mukaan. Arkisto on tarjonnut myös helpon tavan tulostaa yksittäisiä artikkeleita siellä missä vaan tulostin on ollut helposti saatavilla. Tämä kaikki on nykyään aivan itsestään selvää, mutta näin ei suinkaan ole aina ollut. On muistettava – jos muisti 1990-luvulle yltää – että tämä oli aikaa, jolloin internetin hakukoneet olivat vielä varsin kehittymättömiä ja oikeastaan koko www oli vielä hyvinkin kehittymätöntä ja vähäsisältöistäkin. Kirjastoissa henkilökunta kävi lehtiartikkeleita läpi käsipelillä avainsanoja ylös tietokantoihin kirjoittaen (indeksoiden). Itsekin muistan lukemattomat kirjastokäynnit, joiden tarkoituksena oli kopioida ja tulostaa lehtiartikkeleja. Skannaaminen oli vasta tuloillaan olevaa tekniikkaa ja lukuohjelmien varhaiset versiot eivät saaneet teksteistä juuri minkäänlaista selkoa.

Lehti alkaa muuttua arkistolehdestä luettavaksi digilehdeksi oikeastaan siinä kohtaa, kun markkinoilla alkavat yleistyä uudet päätelaitteet, tabletit. Käänteentekevä uutuus on Applen iPadin tulo markkinoille vuonna 2010. Tabletit mahdollistavat lehtien lukemisen uudella tavalla – toi oikeastaan perinteisellä tavalla. Pdf-formaattiin ja A4-kokoon tehty digilehti taipuu varsin mukavasti tabletin näytöltä luettavaksi, vaikkapa sohvalla tai sängyssä maaten. Lisäetuna on vielä zoomaaminen isommaksi parin sormen liikkeellä, jos fonttikoko tuntuu liian pieneltä. Näin arkistolehti muuttui digilehdeksi kuin itsestään.

Nyt digilehdestä on tullut tarjolle uusi versio, joka on toteutettu WordPress alustalla. Tämä lehti löytyy osoitteesta www.maankaytto.fi/wp. Kyseessä on esitystekniikka, jolla lehti taipuu suhteellisen hyvin vaikkapa kännykän ruudulle. Toistaiseksi on päätetty toimia niin, että kaikista uusien lehtien artikkeleista on kenen tahansa saatavilla artikkelin alkuosa. Useimmat kokonaiset artikkelit on kuitenkin varattu vain lehden tilaajille. Näitä ovat ensivaiheessa lehden taustajärjestöjen (MIL ja n MAKLI) jäsenet, jotka ovat saaneet sähköposteihinsa tunnukset, joilla palveluun voi kirjautua. Kokonaiset artikkelit latautuvat nykyäänkin tutussa – painosivua vastaavassa – pdf-formaatissa. Näin lehden luku onnistuu edelleen esim. tabletilla kuten ennenkin.

Erillistä sähköistä tilausta ei vielä ole, mutta sellainenkin lienee tulossa lähitulevaisuudessa. Uudistukset etenevät askelittain ja osittain siitäkin syystä, että resurssit näiden suhteellisten isojen uudistusten tekemiseen ovat rajalliset. Nykyinen lehtiarkisto on edelleen tarjolla sellaisenaan ja uudemmat lehdet päivittyvät sinne vuoden viiveellä.

II Kirja ja mies
Poissa on maankäytön alueen suurista tietäjistä professori Pekka V. Virtanen (ks. In Memoriam). Itselläni ei ollut kunnia Pekka V. Virtasta tuntea, joten turvaudun näissä muutamissa sanoissani ulkoisiin lähteisiin. Opintojeni myötä tutuiksi tulivat kuitenkin useammatkin Pekka V. Virtasen julkaisut. Oma suosikkini oli Kiinteistön arvioinnin perusteet (1991). Tämä kirja säilytti asemansa kiinteistöarvioinnin opetuksessa harvinaisen pitkään, parisenkymmentä vuotta. Kirja oli lopulta poistettava kurssivaatimuksista vasta siinä kohtaa, kun pääkaupunkiseudun kirjastot poistivat kovassa käytössä kuluneet kurssikirjat lainakokoelmistaan noin vuoden 2010 tienoilla. Vastaavaa julkaisua ei oikeastaan ole tämän jälkeen ollutkaan. Kaikkiaan Pekka V. Virtasen kirjallinen tuotanto käsittää kolmattakymmentä oppikirjaa sekä satoja artikkeleja ja muita julkaisuja. Erittäin harvassa ovat ne professorit, jotka oppikirjatuotannossaan pääsevät lähellekään noita lukuja. Toki painotus on nykyään aivan muualla kuin oppikirjatuotannossa, mikä on osin harmillinenkin asia.

Mieleen palaa historiankirjojen opetus siitä kuinka nykymuotoinen yliopistolaitos syntyi vajaa 1 000 vuotta sitten viisaiden miesten ympärille, joilla oli kirjoja hallussaan, useimmiten jostakin hankittuja, mutta ilmeisesti myös jotain itse tuotettua. Pekka V. Virtanen olisi hyvinkin saattanut olla tämäntyyppinen henkilö, jonka ympärille olisi saattanut muodostua jonkinlainen yliopiston alkusiemen, jos olisi sattunut tuohon maailman aikaan elämään.

Julkaisemme Pekka V. Virtasen poismenoa kunnioittaen hänen haastattelunsa Maankäytön numerosta 1/2004. Haastattelu on etunimikaima Pekka Lehtosen käsialaa ja alkaa sivulta 33.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Ari Laitala Author

Vastaa