TEKSTI: ARI LAITALA
Suo oli autio, keskeltä melkein puuton neva, jonka veden vaivaamasta kamarasta nousi vain jokin kitukasvuinen käkkyrämänty, vahvakaarnainen ja tasalatvainen pieni vanhus.
Kuten kaikki tietävät, edellä on suora lainaus Väinö Linnan suurteoksesta Täällä pohjan tähden alla. Romaanin aloitusta pidetään yhtenä suomalaisen kaunokirjallisuuden merkittävimmistä, ehkäpä juuri sinä kaikkein merkittävimpänä. Sitä on luonnehdittu myös ikoniseksi, suorastaan raamatulliseksi.
Ei ehkä ole sattumaa, että Linna tuo romaaninsa aloituksen suolle. Suo on aina ollut meille suomalaisille merkittävä elementti. Suomi on maailman soisin ma (luonnonsuojelunsaatio.fi). Suomi sanan yhdeksi alkuperäksi on arvailtu suo -sanaa. Suota kuivattamalla on aikojen saatossa tuotettu suuri määriä viljelysmaata. Soilla on aina ollut oma merkityksensä virkistyskäytössä. Suot ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä ja lukuisten eläin- ja kasvilajien ainoita mahdollisia elinympäristöjä.
Soilla on ollut suurta merkitystä myös energian lähteenä. Yksi suon määritelmistä onkin turpeen esiintymisalue. Suot ovat siis merkittävä energiavarasto. Niiden energiamäärä vastaa 1100 miljoonaa öljytonnia. Jos tästä energiasta saataisiin sama hinta kuin raakaöljystä, oltaisiin nykyhinnoin suuruusluokassa 500 miljardia euroa. Sillä rahalla kuitattaisiin äkkiä valtionvelka jos toinenkin.
Samalla suot (turvemaat) ovat erittäin merkittävä hiilivarasto. Turvemaa sitoo hiiltä kymmenen kertaa enemmän kuin mikään muu ekosysteemi. Aasian trooppisten metsien turvemailla ero voi olla jopa 30-kertainen sademetsän muuhun kasvustoon verrattuna.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
[
Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi
