TEKSTI: ARI LAITALA
Virtuaalinen maa sijoituskohteena on tehnyt läpimurron niin pelaajien, tekniikan kehittäjien kuin yleisönkin keskuudessa. Voisiko kysymys olla samalla myös vakavasti otettavasta uudesta kiinteistösijoittamisen muodosta?
Virtuaalinen maa sijoituskohteena on saanut kehittyä rauhassa poissa laajemmasta julkisuuden valokeilasta. Mutta Facebookin ilmoittaessa lokakuussa 2021 liiketoimintansa uudesta logiikasta virtuaalinen maa sijoituskohteena on alkanut nopeasti saada uudenlaista nostetta.
Mistä tarkemmin ottaen on kysymys? Miksi aihe juuri nyt on niin kuuma? Mitä voisi tapahtua seuraavaksi? Ja, voisiko varsinaisen kiinteistösijoittamisen teoriaa ja käytäntöä tuntevilla olla jonkinlainen etulyöntiasema myös virtuaalisia kiinteistösijoituksia tehtäessä.
Virtuaalinen maa?
Sanapari virtuaalinen maa: mitä se tarkoittaa? Merriam-Webster -sanakirja määrittelee virtuaalisen olevan jotain sellaista, mikä muistuttaa läheisesti jotain, olematta kuitenkaan varsinaisesti sama asia. Toinen merkitys liittyy sellaiseen, joka on olemassa tietokoneella tai internetissä.
Entäpä maa sitten? Yleiskielessä ymmärrämme maan sellaiseksi osaksi Maa-planeetan pintaa, joka ei ole veden peitossa. Toisaalta veden peittämä maa – siis vesialue – sopii omistamisen kohteeksi ja näin on usein myös virtuaalimaailmoissa, kuten Next Earth -sovelluksessa.
Virtuaalinen maa on siis jotain tietokoneella ja tietoverkossa olevaa, enemmän tai vähemmän oikeaa maan pintaa imitoivaa aluetta. Tässä kohtaa puheena oleva virtuaalinen maa on tyypillisesti myös sellaista, joka on jo valmiiksi (ensimarkkinoilla) jaettu samankokoisiin – usein neliömäisiin – osiin. Näin ollen virtuaalisen maan yksiköillä on myös määrätty ulottuvuus ja sijainti. Lisäksi edellytämme, että virtuaaliselle maalle on olemassa kysynnän ja tarjonnan huomioon ottava hintamekanismi, siis avoin markkinapaikka.
Lopulta asetamme vielä yhden lisävaatimukseen, joka onkin ehkä oleellisin. Määrittelemme, että virtuaalisen maan täytyy olla olemassaololtaan pysyvää. Tällainen hajautettu – käytännössä lohkoketjuteknologiaan perustuva – toteutus merkitsee siis sitä, että mikään yksittäinen taho – kuten yritys – ei pysty projektin käynnistysvaiheen jälkeen tekemään päätöksiä esim. palvelun luonteeseen tai maanomistuksen pysyvyyteen liittyen. Puhumme nyt siis sellaisesta virtuaalimaasta, jonka häviäminen jonnekin bittiavaruuteen omistajansa ulottumattomiin on erittäin epätodennäköistä.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Virtuaalisen maan markkinoilla
