TEKSTI: MAARIT NORDMARK
Maanmittarit tietävät, jos ketkä, miten tärkeää on rajojen vetäminen eri maanomistajien välille. Muinainen opiskelutoverini oppi aikoinaan ensimmäiseksi kesätyössä toimitsijana, että auto pitää parkittaa valmiiksi keula kulkusuuntaan. Jos mittaustoimituksessa tulee erimielisyyksiä, on maanmittarin parasta pystyä lähtemään paikalta mahdollisimman sutjakasti.
Äitini syntyi aikanaan evakkomatkalla ja myös isoisäni maaläntti jäi suuressa 40-luvun rajanjaossa naapurin puolelle. Ehkä johtuukin evakoiden jälkeläisyydestä, että olen tullut osaksi suurta vapaaehtoisryhmää, joka on lähialueellani asuttanut noin 400 Ukrainan pakolaista yksityiskoteihin. Ruotsin kansankodin viralliset kanavat ovat toistaiseksi tarjonneet lähinnä telttasänkymajoitusta urheiluhalleissa, samalla kun tuhansia pakolaisia on asutettu yksityiskoteihin vapaaehtoisverkostojen kautta.
Ruotsin pakolaisvastaanotto on jakautunut täysin kahtia; toisaalta on virallinen vastaanotto, johon joutuessa pakolaiset asutetaan sinne, missä sattuu olemaan tilaa; oli se sitten Kramfors, Uppsala tai Örebro. Perheet jakautuvat, eikä pysyvämpi seuraava asuinpaikka ole välttämättä satojen kilometrien matkaa lähempänä. Jos pakolaiset sen sijaan valitsevat yksityisen vapaaehtoisvoimiin perustuvan sijoituksen, ovat he tämän valinnan seurauksena täysin vapaaehtoisverkostojen avun varassa sekä asumiseen, ruokaan että muihin tarpeisiin nähden.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Pieniä ja suuria rajanvetoja
