Sain eilisiltana käsiini Ympäristövaliokunnan mietinnön koskien Hallituksen esitystä Eduskunnalle laeiksi rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä ja maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta. Mietinnön luettuani tunnelmat olivat kovasti ristiriitaiset.
Mitä hyvää ? On nyt Eduskunnan tasolla tunnistettu ja tunnustettu, että rakennetun ympäristön toiminta ja lakisääteiset tehtävät suunnitellaan ja toteutetaan paikallistasolla kunnissa kuntien ja yritysten toimin. Kunnat päättävät itsenäisesti rakentamisen ja maankäytön lakisääteisten ja muiden tehtävien hoitamisesta päättämillään prosesseillaan sekä toiminnallisilla ja teknisillä ratkaisuilla. Kunta päättää mitä tietojärjestelmiä se käyttää ja pitää tarvittavia rekistereitä näihin tehtäviin liittyen. Kunnat julkaisevat ja luovuttavat rakennetun ympäristön toiminnassa syntyviä tietoja itsenäisesti tarvittavassa laajuudessa yhteiskunnan toimintaan tarpeen mukaan. Kuntien tietovarannot ovat yhteiskunnan tarpeista lähtien kattavat ja laajat. Ympäristöministeriö eikä Suomen Ympäristökeskus (SYKE) voi puuttua näiden tehtävien hoitamiseen. SYKEn käyttöön ja palveluna julkaistavaksi tarjotaan hyvin rajattu osa näistä tiedoista. Merkittävä positiivinen asia on, että yhteentoimivuustyön ja sen investointien välttämättömyys digitalisoituvassa yhteiskunnassa on tunnustettu Eduskunnan tasolla. Tästä kaikki toimijat ovat yhtä mieltä. Mutta vanhan sanonnan mukaan paholainen asuu yksityiskohdissa, niin tässäkin.
Huolestuttavaa on, että ympäristövaliokunta ulkoistaa itseltään taloudellisen vastuun sekä yhteentoimivuustyön että Ympäristöministeriön alle perustettavan tietopalvelu- ja raportointijärjestelmän kustannusten osalta. Valiokunta esittää massiivisia investointeja Ympäristöministeriön toimialalle perustuen Ympäristöministeriön ilmoitukseen, josta muut toimijat ovat erimielisiä. Hallitus ottaa Ympäristövaliokunnan esityksen mukaan myös seuraavien hallitusten puolesta vastuun rakennetun ympäristön digitalisaation tarvitseman yhteentoimivuustyön ja Ympäristöministeriön toiminnan kustannuksista tästä eteenpäin, oli kustannus sitten mikä tahansa ? Nyt kuntienkaan ei siis tarvitse enää huolehtia rahan riittävyydestä rakennetun ympäristön digitalisaation kustannuksiin ? Valtion piikki on auki tästä eteenpäin. Kuntien tuleekin vain ilmoittaa aina seuraavan kauden hallitusneuvottelun yhteydessä, paljonko rahaa kunnissa tarvitaan tulevan neljän vuoden aikana ? Nyt kunnilla on siis Forest Gumpin tapaan yksi huoli vähemmän, kun ei tarvitse huolehtia rahan riittävyydestä. Eli oliko se niin, että raahaa saa jatkossakin valtion seinästä tarpeen mukaan ? Kuntatalouden tasapaino on keskeisiltä osin pelastettu tästä eteenpäin, eikö totta ? Kuntalaisen veronmaksajan näkökulmasta näyttää kuitenkin olevan viimeinen hetki toteuttaa vanhan sloganin mukainen tavoite yhteiskunnassa, että verot siirretään valtion maksettavaksi.
Hallituksen esitys on keskeneräinen. Valiokunnan mietinnöstä paistaa tämän tosiasian tunnustaminen. Miksi tämmöinen kiire viedä esitystä keskeneräisenä yleisistuntoon ? Pelätäänkö, että seuraava hallitus ei olisi valmis laajentamaan ympäristöministeriön valtaa ja pysyvää resurssointia tältä pohjalta ? Vastuutonta valtapolitiikkaa veronmaksajan näkökulmasta kylläkin. Olisi hyvin riittänyt tällä hallituksella yhteentoimivuustyön käynnistäminen ja siihen tarvittava käynnistysvaiheen rahoitus. Perustaa pysyvä momentti seuraavien hallitusten käyttöön, johon olisi ohjattu kunnille suunnattua rahoitusta hallituskausittain. Seuraava hallitus olisi jatkanut tarkemmilla tiedoilla sen pohtimista, millaisia tietopalveluja yhteiskunta oikeasti tarvitsee kuntien tarjoamien digitaalisten, jatkuvasti laajenevien palvelujen lisäksi. Yhteentoimivien koneluettavien tietovarantojen aikaansaaminen kunnissa ottaa aikansa. SYKEn palveluilla lainsäädännössä ja niiden toteuttamisella ei ole mikään kiire tässä vaiheessa. Kestää vuosia ja vuosia ennekuin SYKEn palvelusta saa mitään luotettavaa tietoa. Ei oikeasti kiirettä, mutta maksaa maltaita veronmaksajalle ilman mitään lisäarvoa.
Tunnistan heti pari kiireesti korjattavaa, taloudellisesti tärkeää yksityiskohtaa esityksessä. Valiokunta on ottanut kantaa “julkaista” termin käyttöön ja merkitykseen, kun tietoja siirretään kuntien ja SYKE:n välillä. Valiokunta on päättänyt, että “julkaista” ja “toimittaa” termit ovat vaikutuksiltaan ja vastuunjaoltaan samat. Ainoa ero valiokunnan käsityksen mukaan on “kielitekninen” ja että toimittaa-termi sopii paremmin yleiskieleen kuin julkaista. Muualla yhteiskunnassa, myös globaalisti, ko. termien välinen ero on vastuurajassa ja kustannusten maksamisessa. Yleinen käsitys on ollut, että julkaisijan vastuu päättyy julkaisuraajapintaan, toimittajalla on vastuu saattaa tieto vastaanottajan prosessiin. Ilmeisesti Suomen tuleekin nyt sitten ilmoittaa/julkaista/toimittaa tämä uusi käsite, että julkaisemisen ja toimittamisen vastuunjako on sama, myös globaaliin käyttöön. Toivottavasti tämä villitys ei leviä esimerkiksi pizza-palveluihin. Toimittaa vaiko julkaista pizza, siinäpä kysymys ? Jonkinlainen mellakka olisi odotettavissa.
Toinen heti korjattava yksityiskohta on pysyvän tunnuksen käyttöönottoajankohta. Rakennusten pysyvät tunnukset päätettiin ottaa käyttöön heti, kun kunta ko. Käsitteen perustaa rakennusvalvontaprosessissa. Ei tarvitse keksiä kahta tunnusta, jotka aiheuttaisivat valtavaa sekaannusta ja kustannuksia toiminnassa. Tunnus otetaan teknisestä puolueettomasta palvelusta. Nyt Ympäristöministeriö esittää, että se armollisesti antaa pysyvän tunnuksen vasta kun, käsite on toimitettu SYKE:lle. Tarkoittaa siis, että käsitteille tulee kaksinkertainen tunnusjärjestelmä: kunnan antama tunnus ja SYKE:n antama tunnus. Ympäristöministeriön ilmeisenä tavoitteena on estää kuntia julkaisemasta tietoja ennen kuin ne on toimitettu SYKElle. Tämä siitä huolimatta, että valiokunta on tunnustanut kuntien suvereenin ja riippumattoman oikeuden hoitaa lakisääteistä tehtäväänsä ja julkaista tietoja siihen liittyen yhteiskunnan käyttöön. Uskomatonta valtapeliä veronmaksajan piikkiin. Mutta niinhän poliittinen valtapeli aina on.
Kolmas silmiinpistävä seikka on kunnan prosessin eri vaiheista toimitettavien/ei julkaistavien yksityiskohtaisten tietojen määrä. Näyttää siltä, että listasta puuttuu enää kunnan yksittäisen viranhaltijan päivittäisten henkilökohtaisten toimien raportointi asian valmisteluun liittyen ? Mutta se puutehan voidaan jatkossa korjata asetuksenantovaltuuksien puitteissa, eikö totta ?
Hämmästyttää tässä valmistelussa Ympäristöministeriön kyky johtaa päättäjiä harhaan omien intressiensä ajamiseksi. Tulossa on veronmaksajille kallis Ympäristöministeriön raportointijärjestelmä. Siinä on itäisen naapurinkin johtajalla oppimista. Toivottavasti hän ei pyri tähänkään liittyen opintomatkalle Suomeen vaikka oppimista olisi.
