TEKSTI: JÜRGEN GRÖNFORS
Suomen maanmittari-yhdistyksen AikakauskirjaN kahdestoista vuosikerta käynnistyi v. 1903 ja sisälsi mm. seuraavaa:.
Uusien tilusten haltuunotosta kirjoittaa P. J. Rinkinen:
Tuntunee kenties monesta turhanpäiväiseltä ottaa tämä kysymys keskustelun-alaiseksi, sillä pienemmissä jakotoimituksissa ei sen ratkaisemisessa ole juuri sanottavia vaikeuksia, vaan aivan toista on isommissa jakotoimituksissa, joissa tämän seikan johdosta voipi esiintyä melkein voittamattomia esteitä.
Voimassa olevan maanmittaus-ohjesäännön 60. §:n mukaan tulee maamittarin heti rajain paalutuksen lopetettua sekä välinsuorituksien tehtyä ja asiallisille selitettyä, heille noudatettavaksi teroittaa, ”ettei kukaan, luvattoman viljelyksen sakon uhalla saa harjoittaa metsänhakkuuta paalutetun tilusosansa rajain ulkopuolella, ellei jaonvalmistelussa ole toisin suostuttu, niin myös että muiden tilusosain haltuunsaaminen, kunnes jako tulee vahvistetuksi, riippuu osakasten sopimuksesta, joka, jos semmoiseen suostutaan, on kirjallisesti tehtävä ja heidän allekirjoitettavansa”. Tämän mukaan ovat siis metsämaat, suostukootpa asialliset tahi ei siitä, heti välinsuorituksien selitettyä haltuunotettavat, ellei jaonvalmistelussa ole toisin suostuttu. Muiden tilusosain haltuunsaamisesta voivat osakkaat ennen toimituksen vahvistamista keskenään sopia, jossa tapauksessa suostumus on kirjallisesti tehtävä ja heidän allekirjoitettava. Mainitun ohjesäännön 65. §:n alku kuuluu: Sittenkun jako on vahvistettu, tulee maamittarin pyykittää jakorajat – – – ja olkoot osakkaat velvolliset, ellei toisin ole suostuttu tahi määrätty, suorastaan sen jälkeen ottamaan osuudet haltuunsa, sittenkun j. n. e. Tämän mukaan ovat siis osakkaat velvolliset, ellei toisin ole suostuttu tahi määrätty, heti pyykityksen (ja erään korvaus-määräyksen) tehtyä, joka on tapahtuva jaon vahvistettua, ottamaan osuudet haltuunsa.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Maankäyttö 120 vuotta sitten
