TEKSTI: JIRI LUOJUKOSKI
Vaikka kasvi imuroisi hiilidioksidia hyvin voimakkaasti, se ei yksin pysty maailmaa pelastamaan, vaan tarvitsee avukseen jonkin laajemman hiilivaraston, kuten otollisen maaperän, johon hiiltä kulkeutuu kasvin juurien kautta. Suurin osa maapallolla olevasta hiilestä onkin varastoitunut maaperään ja valtameriin.
Hiilinielulla tarkoitetaan ekosysteemiä, joka kerää ja varastoi hiiltä enemmän kuin vapauttaa. Kasveista puut ovat tehokkaimpia hiilen sitojia. Esimerkiksi kotipihassani oleva tammi on sitonut elinkaarensa aikana yli 200 kg hiilidioksidia. Puiden hyvinvoinnilla ja puuston laajuudella onkin merkittävä vaikutus koko maankäyttösektorin hiilensidontaan. Puusto sitoo edelleen enemmän hiiltä kuin vapauttaa, mutta kasvun heikentyessä ja hakkuiden lisääntyessä maankäyttösektori oli ensimmäistä kertaa vuonna 2021 kokonaisuudessaan päästön lähde.
Vuodenaikaisvaihtelu
Kasvin fotosynteesitehon ohella ekosysteemin pidätyskyvyllä on merkittävä vaikutus hiilinieluihin. Läheskään kaikki kasviekosysteemit eivät ole hiilinieluja pitkällä tähtäimellä. Voimakkaasti muokattava ekosysteemi, kuten viljapelto, ei tavallisesti toimi hiilinieluna vuositasolla vaan hiiltä vapautuu pellosta enemmän kuin sitoutuu.
Hiilidioksidia sitoutuu kasviin fotosynteesin seurauksena eli hiilensidonnan edellytyksenä on (auringon) säteily. Lisäksi kasvi tarvitsee sopivasti vettä ja lämpöä voidakseen hyvin. Kuivuudesta kärsivä kasvi sulkee ilmarakojansa, jotta siihen imeytynyt neste ei haihtuisi ilmaan. Ilmarakojen sulkeutuessa kasvi ei kykene sitomaan hiilidioksidia ilmakehästä. Tämänkaltaisessa tilanteessa lämpimänä kesäpäivänä kasvi ja maaperä saattavat hiilen sidonnan sijaan vapauttaa hiilidioksidia voimakkaasti. Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomenkin suvessa on viime vuosina koettu pitkiä kuivia kausia, jotka ovat olleet esimerkiksi viljelymaille varsin kohtalokkaita ja oravanpyörän pyörähtäessä tämä osaltaan vain lisää kasvihuonekaasupäästöjä ja tehostaa ilmastonmuutosta.
Respiraatioon eli tässä yhteydessä kasvi- ja maahengitykseen vaikuttaa eniten (maan) lämpötila. Talvikaudella, kun auringon säteily on heikkoa ja maaperä on kylmä, hiiltä ei sitoudu, mutta ei myöskään vapaudu suuria määriä. Hiilidioksidipäästö (respiraatio) on voimakkaimmillaan kesäöisin. Eli tavallisena aurinkoisena kesäpäivänä hiilidioksidia sitoutuu voimakkaasti, mutta yöllä suuri osa siitä vapautuu takaisin ilmakehään.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Hiilinielut - kasvit hiilidioksidin imureina
