Veturimies sattui näkemään televisiosta, kuinka metsän puustoa tutkitaan laserkeilauksella ja kuvaruudussa luki toistuvasti, että se oli maanmittauslaitoksen työtä. Veturimies koki toisaalta ylpeyttä oman laitoksensa puolesta ja toisaalta nöyryyttä kuin hiihtoladulla, kun vanhemmat täditkin menevät ohi.
Veturimies kirjoittaa vain kiinteistönmuodostuksesta, ja sitä ei kai vielä laserkeilauksella tehdä. Uudemman ajan kiinteistönmuodostamisen voi jakaa kolmeen osaan: pysähtyneisyyden aikaan ennen vuotta 1972, esimoderniin aikaan siitä johonkin 80–90-luvulle ja moderniin aikaan sen jälkeen. Tuosta viimeisestä ajasta Veturimies ei tiedä mitään ja jättää siitä kirjoittamisen nuoremmalle sukupolvelle. – Joka ei tosin kirjoita mitään ainakaan kiinteistönmuodostuksesta, nuorten luku- ja kirjoitustaito kun on kuulemma pahasti rapautunut.
Vaan hyvä on kirjoittaa aikaisemmistakin ajoista vanhemmille iltapuhteen muisteloiksi ja nuoremmille tiedoksi siitä, mitä meillä oli ennen Flooraa. Tässä pakinassa Veturimies keskittyy vuoden 1972 organisaatiouudistuksen jälkeiseen aikaan, joskus toiste ehkä johonkin muuhun asiaan liittyvään.
Niin, se pysähtyneisyyden aika. Kun Veturimies nuorena insinöörinä esitteli pöydän toisella puolella istuneelle kunnianarvoiselle tarkastajalle mallinsa siitä, millainen yksinkertaistetun tilusvaihtokirjan pitäisi olla, tarkastaja myhäili hyväntahtoisesti, että näitähän jokainen tänne tuleva nuori mies (naisiakin oli, mutta ei maanmittareina) esittää, mutta nämä ovat kiertokirjeen vastaisia ja niiden paikka on – roskakori.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Veturimies
