TEKSTI: JÜRGEN GRÖNFORS
Uusi merkittävä kirja ilmestyy på svenska:
Om eganderätten till Finlands vatten.
Julkaisemalla yllämainitun teoksen on professori J. N. Lang täyttänyt tuntuvan aukon lainopillisessa ja kameraalisessa kirjallisuudessamme.
Ensimmäisessä osassa eli johdannossa tehdään selkoa veden taloudellisesta merkityksestä; eri vesioikeusjärjestelmistä, jotka esiintyvät Euroopan sivistysmaiden lainsäädännössä, ja joista suureen osaan roomalainen vesioikeus, periaatteillaan valtion omistusoikeudesta kaikkiin isompiin ja tärkeämpiin vesistöihin, eli n. s. julkisiin vesiin, on painanut leimansa; keskiajan vesioikeudesta, mikä veden omistusoikeuteen nähden oli hyvin sotkuinen ja epäselvä, niin että yksityisten, kuntain tai valtion omistusoikeudesta miltei joka järveen, jokeen tai puroon oli oikeudessa riideltävä, sekä lopuksi Euroopan sivistysmaiden nykyisestä asiaa koskevasta lainsäädännöstä, mikä Italiassa, Ranskassa, Saksassa ja Itävallassa, eli yleensä valtioissa, jotka kohosivat Rooman maailman vallan raunioille, perustuu äskenmainittuun roomalaiseen vesioikeuteen, mutta länsi- ja pohjois-Euroopan valtioissa, eli Englannissa, Skandinaavian maissa ja Suomessa oikeussääntöihin, mitkä vastapainoksi roomalaiselle vesioikeudelle kannattavat yksityisen omistusoikeutta veteen.
Toisessa osassa kirjaa tehdään sitten yleissilmäys vanhempaan Ruotsalais-Suomalaiseen vesioikeusjärjestykseen, maakuntalakiin, säädöksiin m.m. vapaavedestä ja väylistä, vesiregaalin ja valtaväylien syntyyn väliajalla yleisen maalain ilmestymisestä 1734 lakiin sekä Kolmannessa osassa esitetään lopuksi Suomen voimassa ollutta vesioikeutta 1734 lain ja myöhempien asetusten mukaan, ynnä niitä muutoksia, joita viimeksi voimaan tulleet asetukset ovat tehneet siinä.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Maankäyttö 120 vuotta sitten
