TEKSTI: KRISTINA KARVONEN
Euroopan laajuinen maaperän tilan heikkeneminen,
ja siihen puuttuminen, on noussut isosti EU-tason päätöksen tekoon mm. maaperästrategian (2021) ja ehkä jo loppuvuodesta julkaistavan maaperädirektiivin (työnimeltään soil monitoring law) muodossa. Uudella lainsäädännöllä suojellaan ennen kaikkea maaperän ylintä maannoskerrosta. Eli sitä maaperän osaa, josta kasvit saavat ravintonsa, joka ylläpitää omaa ainutlaatuista ekosysteemiään ja joka toimii myös hiilen varastona.
Strategia tuo esille myös uhkia, joiden takia katse tulee kohdistaa syvemmälle kivennäismaahan. Maaperän pilaantuminen on yksi tällainen maannoskerroksen alapuolella vaikuttava ongelma. Ja sitten on erityisesti Suomea koskeva erityispiirre eli happamat sulfaattimaat (HaSu). Niitä esiintyy kaikista Euroopan maista eniten juuri meillä.
Happamat sulfaattimaat ovat maaperässä luontaisesti esiintyviä rikkipitoisia kerrostumia, joita tavataan laajasti koko Suomen rannikkoalueilla. Tarkemmin sanottuna siellä, missä muinainen Litorinameri on 9 000–4 000 vuotta sitten lainehtinut. Sulfidimuotoinen rikki aiheuttaa ongelmia vasta siinä vaiheessa, kun se joutuu tekemisiin hapen kanssa. Eli lähinnä silloin, kun pohjavedenpintaa lasketaan tai kaivettuja maamassoja läjitetään. Hapettumisen seurauksena maaperään muodostuu rikkihappoa, joka lisää valumavesien happamuutta, liuottaa maaperästä vesieliöille myrkyllisiä metalleja sekä muodostaa aggressiivisen korroosioympäristön teräs- ja betonirakenteille.
Ei uusi asia
HaSu-maista aiheutuvat ongelmat eivät ole varsinaisesti uusi asia, sillä ilmiö on tunnistettu Suomessa jo 1900-luvun alussa ja aikalaishavaintoja löytyy vielä kauempaa historiasta. Esimerkkinä vaikka tämä havainto voimakkaasti rikiltä haisevasta savesta Salon Isokylässä 1826 tapahtuneen maanvyöryn kuvauksessa: Osa Perttulan kappeliin menewästä tiestä wieri halkeamaan, ja maasta nousseet tulikiwihöyryt täyttiwät ilman.
Kuitenkin vasta vuonna 2006 Luodonjärvessä Pohjanmaalla sattuneen laajan kalakuolematapauksen medianäkyvyys nosti HaSu-maat ja niiden aiheuttamat ongelmat laajemman yleisön tietoon. Silloin asiantuntijat kokoontuivat yhteen ja ryhtyivät valtakunnan tasolla miettimään keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Syntyi useita projekteja, joiden tuloksena HaSu-maiden vaikutuksia ja hallintaa tutkittiin ja tehtiin maankäytön tarpeisiin toimenpidesuosituksia. Myös HaSu-maiden esiintymistä alettiin systemaattisesti kartoittamaan Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimesta.
Vuonna 2011 maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö hyväksyivät strategian happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi vuoteen 2020 menneessä (MMM julkaisu 2/2011). Strategian tavoitteena oli vähentää happamista sulfaattimaista johtuvia haittoja sekä edistää ja tukea vesienhoitosuunnitelmien toteuttamista.
Kansallisen strategian syntyyn vaikutti Euroopan Unionin (EU) vesipuitedirektiivi, joka edellytti toimia myös HaSu-maiden suhteen (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY).
Pitkään HaSuja pidettiin ainoastaan maataloustuotantoa haittaavana ongelmana. Nykyään tiedetään, että ongelma on paljon monisyisempi. HaSu-mailla on vaikutusta myös kalatalouteen, vesihuoltoon, metsätalouteen, turvetuotantoon sekä pinta- ja pohjavesien tilaan samoin kuin rakentamiseen ja maankäyttöön yleensä.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
