TEKSTI: MAARIT NORDMARK
Kolumnistinne oli kutsuttu asiantuntijapuhujaksi konferenssiin. Aiheena oli inflaatio ja miksi kiinteistöjen omistajat eivät olleet osanneet ennustaa sen nousua sekä miten voisimme ennustaa sitä paremmin tulevaisuudessa. Helppo nakki, koska kukaan ei ole koskaan oikeassa.
Tilaisuuden puheenjohtaja aloitti kysymällä minulta, milloin meidän pitää kuunnella Ruotsin keskuspankkia ja spontaani vastaukseni oli ei koskaan, mikä aiheutti suurta hilpeyttä salissa. Jouduin siis taas kerran selittelemään sanomisiani.
Konferenssin edellisen päivän aamiaisella olin keskustellut inflaatiosta ja korkojen noususta erään pörssiyhtiön toimitusjohtajan kanssa. Ystävälläni on takana monivuotinen ura suuressa pankissa. Kysyessäni häneltä, mikä on hänen mielipiteensä inflaatio-odotuksista, oli vastaus yllättävä. Se kuului näin: ”Joitakin vuosia sitten olin British Museumissa Lontoossa. Siellä meille piti esittelyn Egyptin muinaisaikojen asiantuntija. Hän kertoi meille kaikista erilaisista tavoista, joilla faaraoiden neuvonantajat ennustivat tulevaisuutta. Niihin kuului muun muassa kalojen sisäelinten tutkiminen ja tulevaisuuden ennustaminen niiden perusteella. Keskuspankkien johtajat ovat uusien aikojen oraakkeleita, jotka auttavat hallituksia ja kansalaisia ennustamaan tulevaisuutta. Ihmisluonto ei ole muuttunut, meillä on aina ollut tämä tarve, keinot vain vaihtuvat. Tilastojen ja aiemman inflaation käyttäminen tulevaisuuden ennustamiseen on ihan hyvä keino, kunhan muistaa pitää mielessä, että vastauksia ei pidä ottaa totena.”
Toki meidän pitää kuunnella keskuspankkeja, ei siinä mitään, mutta korkoennusteita lukiessamme on hyvä muistaa, että keskuspankkien pääasiallinen tehtävä ei ole sen enempää matemaattinen kuin tilastollinenkaan, vaan sen päätehtävä kuivien numeroiden takana on vaikuttaa meidän tekemiimme taloudellisiin päätöksiin. Keskuspankin päätökset ovat numeerisia, mutta niiden haluttu vaikutus on markkinapsykologinen sekä yksilö- että yhteisötasolla. Keskuspankkiiri haluaa meidän tekevän päätöksiä, jotka lähtevät yksilötasolta mutta johtavat kollektiivisesti mitattavissa oleviin muutoksiin valtakunnan tasolla. Kun muistamme tämän, voimme kuunnella keskuspankkia uudella tavalla.
Syksyllä 2021 Ruotsin keskuspankin ennuste oli, että valtionkorko olisi nollatasolla kesään 2024 asti. Kesällä 2023 valtionkorko on 3,75 % ja syyskuussa 2023 todennäköisesti jo 4 %. Samalla korkojennosto on vaikuttanut yksilötasolta lähtien kollektiivisesti; bruttokansantulonnousu on vähentynyt, asuntojen hinnat ovat pudonneet noin 10 prosenttia, työttömyys ja konkurssit ovat lisääntyneet, asuntojen tuotanto on pudonnut alle puoleen, yksityishenkilöiden kulutus on vähentynyt ja inflaatio on pudonnut jo kolmanneksella joulukuun 2022 huippuluvuista. Tämänhetkinen inflaatio-odotus keskuspankin mukaan on 2 % kesällä 2024, samalla kun korkojen laskusta ei ole alettu vielä puhua. Katsotaanpa puoli vuotta eteenpäin ja korkoennusteet saattavat olla aivan eri tasolla kuin nyt. USA:n pitkät markkinakorot ovat jo laskussa.
Valmistellessani esitystäni inflaatiosta, luin materiaalina muun muassa analyysejä vuosikymmenien inflaatiosarjoista. 40–60 vuoden inflaatiosarjat vaikuttavat päätyvän 3,5–3,7 prosentin keskimääräiseen vuosittaiseen inflaatioon. Materiaalien puutteet markkinoilla ja sodat ovat kaikkien mittauksien mukaan olleet kaksi tärkeintä syytä inflaation nousuun; mahdollisesti lukuu nottamatta 1970–80-lukujen energiakriisiä jolloin korkeaa inflaatiota vauhditti ja pitkitti myös inflaation myötä vuosittain kohonneet palkat, jotka johtivat osaltaan pitkitettyyn inflaatiokierteeseen. Olisimmeko siis voineet ennustaa inflaation paremmin yksilö- ja yritystasolla? Toki; Ruotsin inflaatio lähti nousuun Ukrainan sodan puhjettua – se näkyy selvästi tilastoista jälkikäteen.
Jos ottaisin oraakkelin viran faaraon neuvonantajana, sanoisin, että inflaatio jatkaa putoamistaan ja korot lähtevät laskuun kesällä 2024. Kaikille inflaation ennustamisesta kiinnostuneille voin ehdottaa vain suurten kansainvälisten muutosten seurausten ennustamista jo ennen kuin ne näkyvät keskuspankkien tilastoissa. Seuraava anomalia Euroopan korkomarkkinoilla tulee mahdollisesti olemaan Ukrainan sodan loppuminen. Sen inflaatiovaikutus taas riippuu siitä, pystytäänkö Ukrainan jälleenrakentamisen aiheuttama kansainvälinen materiaalien puute hoitamaan ilman, että se nostaa inflaatiota, ja että Ukrainan jälleenrakennus ei aiheuta sen enempää äkillisesti kohonneita työvoimakustannuksia kuin työvoiman puutetta muissa Euroopan maissa.
Kesän 2024 jälkeisen inflaation voittekin sitten yllä olevien ohjeiden mukaan ennustaa luotettavimmista lähteistä kuin keskuspankkien ennusteista tai kolumnistinne johtopäätöksistä. Kahvinporot ja uudenvuodentinat ovat siihen sopivia, jos ahvenet ovat jo päässeet loppuneet mökkilammesta.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Inflaatio, keskuspankit ja me
