TEKSTI: ARI TELLA
Kiinteistöverotus on Suomessa jo vuosikymmeniä vanha instituutio, joka jakaa mielipiteitä. Kiinteistöverotus katsotaan tänä päivänä kuitenkin vakaaksi ja perustelluksi omaisuuden verotustavaksi, joka tarjoaa kunnille vakaan tulolähteen.
Kiinteistövero on nykymuodossaan ollut käytössä vuodesta 1993, jolloin arvostukset perustuivat varallisuusverotusarvoihin. Rakennukset verotetaan edelleen indeksikorjatuilla 1970-luvun arvostamisperusteilla ja maapohjankin arvoja on laajemmin ajantasaistettu 15 vuotta sitten. Niin rakennusten kuin maapohjan hintakehityksessä on tapahtunut olennaisia muutoksia viimeisinä vuosikymmeninä. Maapohjan arvot ovat kehittyneet erilleen nyt käytettävissä olevista verotusarvoista niin valtakunnallisesti kuin kuntien sisällä. Hintojen muuttuminen on ollut merkittävintä taantuvilla ja kasvukeskusalueilla
Taustat ja tavoitteet
Kiinteistönomistajan maksama maapohjan kiinteistövero määräytyy veronalaisen maapohjan käyttötarkoituksen, pinta-alan ja pinta-alan yksikköhinnan (tai rakennusoikeuden kerrosalan ja kerrosalan yksikköhinnan), lakisääteisen varovaisuuskertoimen sekä kunnan määräämän kiinteistöveroprosentin avulla. Jotta käytettävät arvostukset olisivat oikeudenmukaisia, niiden tulee perustua johonkin yleisesti tunnustettuun arvostamistapaan. Maapohjan osalta useat selvitykset ovat todenneet, että vain markkina-arvoihin perustuva arvostamispohja tarjoaa oikeudenmukaisen verotustavan. Pitämällä maapohjan arvot ajan tasalla suhteessa alueelliseen maapohjan hintakehitykseen saadaan ajassa muuttuva oikeudenmukainen lähtökohta maapohjan verotukselle.
Maapohjan verotuksessa käytettävä maapohjan tai kerrosalan arvo näkyy kiinteistöveropäätökseltä. Maapohjan verotuksen lähtötiedot ovat nykyisin määritelty paperikartoille ja niihin liittyviin dokumentteihin, joita hyödynnetään verotoimistoissa kiinteistöveropäätöksiä tehtäessä. Kartat eivät ole julkisesti nähtävillä, mutta niihin pääsee pyydettäessä tutustumaan.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Maapohjan kiinteistöverouudistus
