TEKSTI: SIMO HANNELIUS
Maankäyttöön on luotu tulkintoja, jotka poikkeavat hyvästä metsien hoidosta. Ne ovat vanhentuneet ja ristiriidassa uusittujen metsälakien kanssa.
Rakentamisen ohjaus kaavoissa on maankäyttöä poikkeuslupineen. Puuston kasvatus ja luonnon monimuotoisuuden hallinta kuuluvat metsään. Ristiriitojen käsittelystä aiheutuu turhia kustannuksia metsänomistajille ja byrokratian rasituksia myös kunnille.
Sinänsä absurdi ennallistaminen
Kaavoja tulkitsevat kuntien rakennusvalvonnan viranomaiset, maanmittarit, ELY-keskusten virkamiehet, suuren median ympäristötietoiset toimittajat ja riitatapauksia ratkaisevat juristit. Yhteistä näille on se, ettei heillä ole metsäalan koulutusta. Kaavoittajat suosivat puiden kaatamisen ja avohakkuiden kieltoa, maisematyölupia ja muinaisrantojen koskemattomuutta. Ratkaisuihin etsitään näkemystä median luomista mielikuvista, jolloin päädytään metsätalouden vastaisuuteen ja kieltoihin.
EU:ssa keskustellaan maaliskuun lopussa 2024 vakavasti uusista metsänkäytön suosituksista. Tärkeimpänä perusteena on vaikeasti tulkittava ennallistaminen. Ympäristöministerimme Kai Mykkäsen mukaan siitä on tarkoitus äänestää ja maamme kanta on kielteinen. Suomi näyttää olevan ratkaisevassa asemassa. Muita kielteisesti suhtautuvia maita ovat olleet Italia, Hollanti, Puola ja Ruotsi. EU:n ennallistamisella pyritään maata palauttamaan luonnontilaan, jota sinänsä on vaikea arvioida. Se olisi vähintään 20 prosenttia maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. Ennallistamiseen on liitetty myös ilmaston muutos ja luontokato, jolloin kokonaisuudesta on tullut entistä enemmän vaikeuksia. Ennallistaminen vaikeuttaisi maamme perinteistä metsäpolitiikkaa ja aiheuttaisi ongelmia kansantalouteen ja metsänomistajille. On ilmeistä, että ne siirtyvät keväällä EU:ssa valitulle parlamentille.
Ongelma koskee monia ammattikuntia, joilla ei ole yhdenmukaista näkemystä. Käsitteistäkään ei olla yksimielisiä; mikä on ”vanha metsä”? Ekosysteemien luontaisen uudistumisen dynamiikkaa ei voi rinnastaa eri metsävyöhykkeillä toisiinsa. Pääpuulajit poikkeavat toisistaan. Mikä on ennallistetun metsän tavoitetila (sukkession kliimaks-vaihe), johon pyritään?
Ennallistaminen on sinänsä absurdi ajatus, sillä metsä elää jatkuvassa muutoksen tilassa eikä sitä voi pysäyttää. Pohjoinen havumetsä on sopeutunut häiriöihin ja uudistumaan luontaisesti. Puulajit ovat paljaan maan metsittäjiä olipa kyseessä jäästä vapautuva maa, metsäpalo, myrskytuho, hyönteisten tappamat puut tai maankohoamisrannikko. Evoluutio muokkaa lajistoa näkymättömästi sopeutumaan muuttuvaan elinympäristöön.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Onko maanmittarista enää metsän arvioijaksi?
