Maanmittaushallitus on mätä

Tämä on varmaankin raflaavin otsikko, mikä maanmittausalaan on liittynyt medioissa. Otsikko oli Ilta-Sanomien etusivulla suurin kirjaimin 1960–1970-lukujen vaihteessa. Maanmittausalan opiskelijat valtasivat maanmittaushallituksen pääkonttorin ja heittipä joku valtaajista paukkupomminkin hissikuiluun. Syy valtaamiseen ja mielenosoitusmarssiin Mannerheimintietä pitkin oli se, että Maanmittaushallituksen johto oli unohtanut hakea ministeriöltä määrärahoja harjoittelijoiden palkkaamiseen sillä seurauksella, että harjoittelijoita ei seuraavana kesänä johdon […]

Väärin sammutettu, väärin sammutettu!

Virkaveljet kielsivät kirjoittamasta tästä asiasta, joten Veturimies kirjoittaa. Tieyksiköistä nimittäin. Moni mökin mummo (”mummo” rimmaa tässä paremmin kuin mökin pappa tai mökin henkilö), joka kulki kylillä niin harvoin, ettei hän juuri mitään tiemaksua maksanut. Se ei ollut oikein eikä kohtuullista, sillä tie on arvokas etuus hänellekin. Helsingin herrat tätä miettivät ja keksivät ratkaisuksi sen, että […]

Jälkiviisaus on aina ollut suurinta viisautta – ja niin myös kiinteistöarvioinnissa

Viimeisin otsikkoon löyhästi liittyvä juttu on Sunny Car Centerin sotku. Hämeenlinnaan piti hankkeen puuhamiehen mukaan rakentaa valtava autokauppakeskus 2010-luvun alkupuolella. Veturimiestä ihmetytti tuolloin, että puuhamiehen sanoja lainaten hän osasi tuolloin 10 sanaa englantia, mutta hankkeeseen oli lupautunut erään Afrikan maan presidentin leski Wilson sijoittamaan 63 miljoonaa ehdolla, että hänelle lähetetään 10 % tuosta summasta joitain […]

Markkinahinta ja mitä se on

Keväällä oli eduskuntavaalit.Yksi uusi kansanedustaja otti haastattelussa agendalleen sen, että voimansiirtoalueiden lunastuksissa on ruvettava noudattamaan ”markkinahintaa”. Siitä yksi tässä asiassa syvällä uiva virkaveli kuohahti, jotta joko taas tämä vanha väärä virsi, ja antoi sysäyksen tähän pakinaan. Mikä on markkinahinta? Arviointiteoreetikot piirtävät kauppahintoja koskevan käppyrän, rajaavat siitä tietyn ylä-alueen ja nimittävät sen korkeimmaksi käyväksi hinnaksi, rajaavat […]

Keisarin uudet vaatteet

Syntyi tässä päivänä muutamana keskustelua siitä, mitkä ovat ihmiskunnan tärkeimpiä keksintöjä. Se on syvällinen, jopa filosofinen asia pohdittavaksi. Onko tuli keksintö? Kumpi on tärkeämpi keksintö, metsästysjousi vai matkapuhelin? Mitä hyötyä meille on tietää, että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin? Tästä saisi ihan oman pakinansa, mutta se ei kuulu tähän lehteen. Mutta se kuuluu, mitkä ovat […]

Tyvestä puuhun noustaan

Veturimies sattui näkemään televisiosta, kuinka metsän puustoa tutkitaan laserkeilauksella ja kuvaruudussa luki toistuvasti, että se oli maanmittauslaitoksen työtä. Veturimies koki toisaalta ylpeyttä oman laitoksensa puolesta ja toisaalta nöyryyttä kuin hiihtoladulla, kun vanhemmat täditkin menevät ohi. Veturimies kirjoittaa vain kiinteistönmuodostuksesta, ja sitä ei kai vielä laserkeilauksella tehdä. Uudemman ajan kiinteistönmuodostamisen voi jakaa kolmeen osaan: pysähtyneisyyden aikaan […]

Erään lunastuksen anatomiaa

Ensin pieni avaus. Vanha laki oli nimeltään pakkolunastuslaki. Kun uutta lakia aikanaan säädettiin, sen ajan poliittinen valtavirtaus ei sallinut käyttää pakko-sanaa. Toisinajatteleva professori Veikko O. Hyvönen kävi vastahyökkäykseen ja käytti puolestaan pääsääntöisesti p-sanaa. Tämä lehti ei ota poliittista kantaa, joten Veturimies käyttää vuorotellen molempia. Olipa kerran sellainenkin hanke kuin Natura-2000 -ohjelma, Euroopan unionin määräämä, tietysti. […]

LEX-Tuntematon, osa 2

Juristipiireissä ja myös maanmittaripiireissä on joissain tapauksissa nimetty laki jonkun henkilön tai muun nimen mukaan. Esimerkkinä meidän alalta on mm. LEX-Pihlajamäki, mikä liittyi yhteismetsäosuuksien lunastuksiin tai LEX-Höytiäinen, joka puolestaan liittyi korkeimman oikeuden kummalliseen tulkintaan osuuksista yhteisiin vesialueisiin ja myös maa-alueisiin. Pakinan alku saattaa tuntua jostain hyvämuistisesta lukijasta tutulta ja syystä, koska olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, […]

Taksasta toisenkin kerran

Veturimiehen entinen alemman geodesian assistentti – myöhemmin toki paljon muutakin – Antti Kuparinen kirjoitti tämän lehden edellisessä numerossa taksajärjestelmästä opiksi uudemmalle sukupolvelle. Kirjoitus oli ihan ookoo, jos vähän taksaan päin kallellaan, niin sallituissa rajoissa. Kysymys onkin niin merkittävästä, nyt jo unohtuvasta maanmittauksen historiasta, että kyllä se tarkastelunsa ansaitsee. Maanmittarien taksapalkkaus on peilattava aikaan, jolloin valtiolla […]

Heinäseipäiden merkityksestä maanmittaukselle

TEKSTI: VETURIMIES Nythän on niin, että vanhan hyvän ajan maanmittarit olivat enimmäkseen maalta ja heille tätä on turha kirjoittaa. Turhaa teekka­rien oli viettää kahta kuukautta maatilaharjoittelussakaan, paitsi yhden Timon, joka meni ruotsinkieliseen taloon ja opetteli ylioppilaspohjan päälle ruotsin kielen, mutta ei nainut kuitenkaan talon tytärtä. Kun nykyajan nuoret maanmittarit ja maanmittarittaret lienevät puolestaan voittopuolisesti kaupunkilaisia, […]

Karttamiestä aina tarvitaan

TEKSTI: VETURIMIES Vaikka kiinteistötoimitukset perustuvat melkein aina karttaan, niin isomman kartan tekeminen oli vanhan ajan maanmittareiden pakkopullaa. Kyllähän sen toimituksen tekisi, kun olisi tarkastajalle kelpaava kartta, eikä sen kelvollisuudesta ollut aina niin väliä. Kun ei karttaa ollut, käytettiin kaikenlaisia kikkakakkosia, enimmäkseen huonoja sellaisia. Veturimies on käyttänyt toistuvasti termiä pysähtyneisyyden aika, joka päättyi joskus 70–80-luvulla, mutta […]

Olipa kerran … tunturiseikkailu

TEKSTI: VETURIMIES Moni lukija tietänee maanmittariveljemme Tuomo Peltolan ja hänen Liisansa (ent. Veijalainen) seikkailurikkaasta vaelluksesta Haltille. Se vaellus jäi kesken ja johti Tuomon ensin hypotermiasta elvytykseen Tromssan sairaalaan ja sitten puolen vuoden hoito-, tervehtymis- ja kuntoutusjaksolle. Kuinka tällaista saattoi sattua huippusuunnistajille? Perussyynä oli ilmeisesti se, ettei ravinto imeytynyt Tuomon elimistöön, eikä niissä oloissa ilman ravintola […]

Mitäs minä sanoin

TEKSTI: VETURIMIES Tämän Veturimies on kirjoittanut jo vuosia sitten, mutta kirjoittaa nyt uudelleen. Veturimies luki nimittäin äskeisestä Maankäytöstä maanmittausinsinööri Mikael Stillin kirjoituksen eräistä ruotsalaisista korvauskäytännöistä. Kehotan asiasta kiinnostuneita lukemaan sen niin kuin hyvä rakastaja tekee: hitaasti ja kahteen kertaan. Kuinka Veturimiehen vanha kirjoitus on Ruotsiin joutunut? Ruotsalaiset kun ovat kaikessa fiksumpia kuin me suomalaiset niin […]

Onko vai eikö ole, siinäpä kysymys

TEKSTI: VETURIMIES Muistakaa lukijat jälleen kerran, että tämä on pakina ja omavaltaisesti sovellettua tietoa, ei mikään tieteellisiin ansioihin pyrkivä oikeustapausseloste. Mutta on tässä paljon faktaakin. Ja jos tässä on jotain väärin, niin se on tahallaan tehty, että saatte juttua kahvitunnille tai kaljalasin ääreen. Vuonna 1831 silloinen maanjako-oikeus lausui, että tietyillä isännillä (ei siellä oikeudessa siihen […]

Erittäin salainen, ellei peräti taas salaliitto

TEKSTI: VETURIMIES Pyysin maanmittauslaitoksen toimitusinsinööriltä jokin aika sitten erästä arvovaltaista tilaisuutta varten viime vuonna lopetetusta toimituksesta pöytäkirjan kopiota. Kännykkääni tuli ilmoitus, että sähköposti oli saapunut ja selasin hieman sitä ulkoilun lomassa. Kun saavuin kotikoneelleni, en saanutkaan enää liitetiedostona olevaa pöytäkirjaa auki ja viestissä oli teksti ” salassa pidettävä”. Noh, jopa on maanmittaustoimituspaperit menneet salaisiksi, kun […]

Pakkolunastukset ja salaliittoteoria

Jo on valittu kummallinen aihe pakinaan, hieraisee joku lukija silmiään. Puolustaudun kuitenkin sillä, että molemmat otsikon sanat ovat olleet viime aikoina me­diassa vahvasti ja tunteella esillä. Tätä kirjoitettaessa tuoreimmat pakkolunastuksiin liittyneet artikkelit ovat olleet Ilta-Sanomissa 21.2.2020 ”Kunta uhkaa viedä Jarin sukumaat”, 17.2.2020 ilmestyneessä Maankäyttö-lehdessä Matti Holopaisen kirjoitus ” Kenelle kuuluu julkisten investointien tuoma maan arvonnousu” […]

Me too ja To me -ilmiöt

TEKSTI: VETURIMIES Ensiksi mainittu ilmiö on hallinnut uutisia ja lööppejä muutamia vuosia. Viimeisin Suomea ravisuttanut uutinen oli kulttuurivaikuttaja Veijo Paltzarista Helsingin Sanomien uutisoima monisivuinen juttu, jota oikeusasteet pääsevät aikanaan puntaroimaan. Syyllisiä siihen, kuinka näin on päässyt käymään ja ketkä olikaan ne, jotka tukivat aikoinaan Paltzaria, ovat tietyt tahot vahingoniloisina etsineet, etenkin kun listalta on sitten […]

Mister V, nolojen tilanteiden mies

Kaikki muistelmat ja muistelut tahtovat olla täynnä itsekehua, poliitikot ja sotakenraalit pahimpina. Veturimies kirjoittaa sen sijaan joitakin muisteloja, joissa ei ole itsekehua, pikemminkin päin vastoin. Antakaahan anteeksi, jos tässä on jonkun jutun toistoa. Olipa kerran yksityistietoimituksen jatkokokous, jossa katsottiin tien paikkaa kapean kannaksen kautta niemessä oleville mökeille. Ongelmana oli se, että kannaksen juuressa oli kesämökki […]

Muutoksia muutoksenhakuun

Yksityistielain uudistus saatiin sitten valmiiksi pitkän väännön jälkeen. Siinä on uutta ja vanhaa niin kuin morsiamen hääasussa. Uutta sen verran, että voi olla ainesta kahteenkin pakinaan. Nyt Veturimies käsittelee kuitenkin vain tiekuntia koskevia säännöksiä ja niissä painostusti muutoksenhakua. Poika toimitti kyllä paksun pinon asiaa koskevia papereita, mutta jos niitä olisi ruvennut lukemaan, teillä ei olisi […]

Veturimies: Arviomiestä aina tarvitaan

Jos joku lukija on löytävinään tästä pakinasta arvioinnille kielteisiä sävyjä, niin sellainen Veturimiehen kokonaisasenne ei kuitenkaan ole. Arviointia tarvitaan, niin maanmittarityössä kuin muutoinkin, laajassa merkityksessä vähän joka paikassa. Jos tässä pakinassa joku punainen lanka on, niin se on se, että arviomiehet saisivat välillä olla vähän nöyrempiä. Arvioinnin tarkkuus kun on heillä aina 15 %. Ai […]

Veturimies: Menneitä aikoja muistellen

Veturimies lienee jo kirjoittanutkin, että pakinan aiheen keksiminen on vaikein juttu näin monen vuoden jälkeen. Aina on kuitenkin yksi alue, joka tulee esiin itse kullekin jo parin kaljan jälkeen. Se on menneiden muistelu, ei siinä meinaa pian puheenvuoroa saada. Veturimies on sanonut, että jos joskus muistelmansa kirjoittaa (vaan ei kirjoita), niin kaksi asiaa lupaa: itseäni […]

Siirry työkalupalkkiin