Maanmittausteknikko Seppo Ilari Voutilainen
Seppo ”Vespe” Voutilainen syntyi 4.8.1936 ja kuoli 19.9.2018 Helsingissä. Hän oli kartografi Kasper ja Aune (os. Lappalainen) Voutilaisen veljessarjan keskimmäinen poika.
Keskikoulun käytyään Vespe hakeutui isänsä ammatin piiriin ja kouluttautui Helsingin Teknillisessä koulussa maanmittausteknikoksi. Valmistuttuaan Vespe työskenteli Maanmittaushallituksessa kartoitustehtävissä Kuusamossa, myöhemmin hän siirtyi Helsingin maanmittaustoimiston palvelukseen lähinnä kenttätöihin. Seuraavana työpaikkana oli Kunnallistekniikka Oy, josta hän 1975 tuli Maanmittaushallituksen karttapainoon, missä hän palveli eläkkeelle siirtymiseensä asti.
Karttapainossa Vespe työskenteli kustannustöistä vastaavassa yksikössä. Hän suoritti karttojen oikolukua ja suunnitteli kartoissa käytettävää symboliikkaa, tekstejä ja värimaailmaa. Karttojen maailmaan hän oli tutustunut kartografi-isänsä Kasperin opastamana. Työtoverina Vespe oli empaattinen mutta vaativa. Hän paneutui annettuihin tehtäviin tarmolla ja hoiti ne päätökseen usein normaalista työajasta piittaamatta. Vespellä oli pettämätön värisilmä ja ilmiömäinen kyky havaita karttojen virheitä niin kieliasua koskevia kuin nimen väärää karttapinnalle sijoittelua. Hän huomautti heti, jos työn alla oleva karttakonsepti ei tekstifonttien osalta miellyttänyt hänen silmäänsä. Oikolukua ja siinä käytettäviä merkintöjä varten Vespe laati yksityiskohtaiset ohjeet, jotka sopivat niin maastokartoille, tiekartoille kuin karttapainon tilaustöille. Vielä eläkkeellä ollessaan hänen asiantuntemustaan tarvittiin muun muassa Weilin+Göösin kustantaman Gaia-maailmankartaston oikolukuun ja ulkoasun muokkaustehtäviin.
Nuoruudessa ja vielä aikuisiässäänkin Vespe oli innokas koripallon harrastaja ja pelasi helsinkiläisseuran edustusjoukkueessa. Myöhemmin hän toimi harrastajaseurojen ja yritysjoukkueiden tuomarointitehtävissä. Myöhemmällä iällä harrastus siirtyi lähinnä raviurheilun seuraamiseen.
Vespen empaattisuutta osoitti erittäin kauniilla tavalla se, että hän kävi hoivaamassa äitiään hoitokodissa iltaisin useiden vuosien ajan aina hänen kuolemaansa saakka.
Karttapainossa/Karttakeskuksessa Vespellä oli ystävien verkko, jonka kanssa hän kävi tiivistä ajatusten vaihtoa ammattiasioista mutta myös maailmaa parantavista asioista. Eläkkeelle siirtymisten myötä tämä ystävien joukko kokoontui epäsäännöllisesti useita kertoja vuodessa kahvikupposen ääreen muistelemaan menneitä ja pohtimaan ajankohtaisia tapahtumia. Syyskuussa pidetyssä kahvihetkessä totesimme kukin tahoillamme Vespen ajatuksen hiipumista mutta emme odottaneet näin nopeaa elämän polun sulkeutumista.
Reijo Vestola
Erkki-Sakari Harju
Kirjoittajat ovat Seppo Voutilaisen työtovereita
