TEKSTI: ARI LAITALA
Lehtien palstoilla kauhistellaan aika ajoin rakennusten purkupäätöksiä. On tähän usein aihettakin. Esimerkiksi vain kolmenkymmenen vuoden ikäisen rakennuksen purkupäätös herättää aiheestakin kysymyksiä. Kiinteistöjohtamisen parissa työskenteleville tällaisten ratkaisujen syyt ovat kuitenkin ilmeisiä: kohteen kassavirrat eivät ole enää vaadittavalla tasolla. Pidemmässä juoksussa uudiskohde on taloudellisesti parempi vaihtoehto, vaikka ei se rakentaminen kovin halpaa ole, eikä purkaminenkaan ihan ilmaista.
Mutta paljoa ei ole tehtävissä, jos rakennus sopii huonosti nykyiseen käyttötarkoitukseen. Kohdetta ei ehkä ole suunniteltu muuntojoustavaksi. Silloin muutostöihinkään ei kannata ryhtyä, koska ne tulisivat suhteettoman kalliiksi suhteessa saatavaan hyötyyn. Ja vaikka muuntojoustavuutta löytyisikin, voi talotekniikka olla jo niin vanhaa, että sekin täytyisi uudistaa. Teknisessä mielessä käyttöikää voi olla vielä jäljellä, mutta toiminnallisuudet ovat muuten niukkoja ja energiatehottomasti toteutettuja.
Vuokralaisten vaatimuksetkin ovat olleet jo pitkään kasvussa. Nykyisin voidaan haluta esimerkiksi hiilidioksidiohjattu ilmanvaihto ja entistä useammin myös jäähdytys. Rakennuksen energiatehokkuus voi olla niin huono, että se on suorastaan imagohaitta, kassavirtahaitasta puhumattakaan.
Myös kohteen arkkitehtuuri voi olla sellaista, joka ei juuri nyt ole muodissa. Ja niin edelleen.
Purkupäätöstä perustelevalle listalle voi äkkiä kertyä melkoisesti pituutta. Näihin perusteluihin voidaan usein suhtautua varsin kritiikittömästi, kun ne joku vakuuttavasti esittää. Ehkä talotekniikan uusiminen ei olekaan niin kallista. Ehkä muuntojoustavuutta tiettyihin käyttötarkoituksiin löytyy kuitenkin. Ehkä kohteen julkisivulle tai sisätilaratkaisuille voisi osaava arkkitehti löytää uutta toteuttamiskelpoista ilmettä.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Pääkirjoitus
