TEKSTI: PEKKA NORMO
En koskaan ajatellut, että joskus kirjoittaisin muistosanoja ystävälleni Matille. Hyvän ystävän poismenoa ei osaa ajatella ennen kuin se tapahtuu. Matti kuoli vakavaan sairauteen maaliskuussa 2024 sairastettuaan runsaat puoli vuotta 71 vuoden ikäisenä. Lohtua meille häntä muistaville tuo se, että Matti sai liian lyhyeksi jääneestä elämästään huolimatta elää hyvän ja oman näköisensä elämän. Hän ei tyytynyt tavanomaiseen, vaan etsi elämässään, työssään ja ihmisissä loppuun asti jotain tavanomaista ja keskinkertaista parempaa. En ole myöskään koskaan tavannut ihmistä, jolla olisi ollut niin suuri ”turhan tiedon varasto” melkein miltä tahansa elämän alueelta.
Olen tuntenut Matin 50 vuotta, puoli vuosisataa. Matti aloitti opiskelun TKK:n maanmittausosastolla vuotta minua ennen eli vuonna 1972. Tapasin Matin ensi kertaa Otaniemessä eräällä yhdyskuntasuunnittelun kurssilla. Luentosalissa huomasin jonkun nostavan jatkuvasti kättään takavasemmalla ja kommentoivan meneillä olevaa luentoa ja kertoen meille kaikille, miten asia todellisuudessa oli tai mikä luennoitsijalta oli jäänyt huomaamatta. Eikä kommentointia aina edeltänyt käden nosto, varsinkaan jos luennoitsija ei mitään kommenttia ollut pyytänyt tai mitään kysynyt.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa: