TEKSTI: ANNA KEMPPINEN
Suomessa turvetta on perinteisesti hyödynnetty energiantuotannossa, mutta ilmastotavoitteiden kiristyessä energiaturpeen käyttöä on vähennetty merkittävästi.
Energiaturpeen käyttöä ei ole kielletty Suomessa, mutta markkinaohjaus vaikuttaa sen kannattavuuteen, kun päästöoikeudet syövät turve-energian tulevaisuuden kilpailukykyä. Koska turpeen polttaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, eivät turpeella tuotettu sähkö ja lämpö pärjää entiseen tapaan energiamarkkinoilla.
Energiasektorin muutos vaikuttaa laajasti ilmastoon, ympäristöön sekä ihmisten elinkeinoihin ja talouteen. Lisäksi entisten turvetuotantoalueiden uudet käyttömuodot ovat nousseet ajankohtaiseksi kysymykseksi. Turvesuonpohjien maankäytöllä voi olla valtava potentiaali erilaisille uusille elintarvike- ja energiatuotteille, mutta tämänhetkinen tukipolitiikka jarruttaa muutosta.
Entiset turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön
Turvetuotannosta poistuvat alueet ovat yleensä laajoja, tasaisia kenttiä, joiden vesitaloutta on hallittu ojittamalla, ja joille on rakennettu hyvät kulkuyhteydet. Ympäristön kannalta turvetuotanto on muuttanut näitä suoalueita, mikä on lisännyt kasvihuonekaasupäästöjä, heikentänyt luonnon monimuotoisuutta ja vaikuttanut vesistöihin. Turvetuotannon päättyessä alueelle on mahdollista suunnitella uusia maankäyttömuotoja ennallistamisesta ja metsityksestä aina uusiutuvaan energiaan (aurinko- ja tuulivoima) sekä kasvinviljelyyn. Sopivan jälkikäyttömuodon valintaan vaikuttavat erityisesti alueen veden määrä, jäännösturpeen paksuus ja pohjamaan laatu, jotka voivat vaihdella myös lohkoittain erityisesti hehtaarimääriltään isoilla turvetuotantoalueilla. Osalla tuotantolohkoista turvetta on nostettu ”pohjamaata myöten”, jolloin maanpinta on ympäristöään alempana ja tulvariski ilman veden pumppausta on suuri, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi aurinkovoimaloiden suunnitteluun.
Monilla turvetuotannosta poistuneilla tai lähivuosina poistuvilla alueilla Kymenlaaksossa jäännösturpeen määrä on erittäin vähäinen, jolloin myös turpeen hajoaminen ja ilmastopäästöt ovat vähäisiä. Ravinnetalouden ja pH:n osalta tarvitaan lannoitusta ja kalkitusta, jos alueilla halutaan jatkossa viljellä kasveja, edistää luontaista kasvittumista tai jos alueet halutaan ottaa metsätalouskäyttöön.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Energiaturvetuotannon alasajo: haasteet ja uudet mahdollisuudet maankäytön muutoksessa
