TEKSTI: KIMMO VIROLAINEN
Topografi, maanmittausteknikko, kartantoimittaja ja toimituspäällikkö Hannu Virolainen menehtyi sairauskohtauksen jälkiseurauksiin Vantaalla 2.11.2024. Hän oli 91-vuotias, syntynyt Rantasalmella 22.5.1933. Hannun isä oli Valtion Rautateiden palveluksessa ja sai siirron v. 1935 Karjalankannakselle Kurkijoen pitäjän Sorjon kylän asemalle. Hannu vietti lapsuutensa muutaman rauhallisen vuoden jälkeen talvi- ja jatkosodan vaikeissa oloissa.
Sotien jälkeen perhe muutti Savonlinnaan, jossa Hannu kirjoitti Lyseossa ylioppilaaksi v. 1952. Hannu oli kouluvuosina kesätyössä Maanmittaushallituksen topografisen toimiston peruskartan maastokartoitustyöryhmässä eri puolilla Suomea vuosina 1948–52 yhteensä 18 kuukauden ajan suorittaen trigonometrista maanpinnan korkeuden mittausta peruskartan korkeuskäyrien kartoittamiseksi. Hän perehtyi tänä aikana topografin työhön peruskartan valmistusprosessissa ja pääsi topografiharjoittelijaksi syksyllä 1952 Topografiseen toimistoon. Suoritettuaan asepalveluksen vuonna 1953 hän aloitti vuonna 1954 topografin ammatin toimien peruskarttatyössä vuodet 1954–61.
Hannun erityistehtäviin topografina kuului mm. toimiminen Suomen ja Ruotsin rajankäyntivaltuuskunnan avustajana jokiosuudella Kilpisjärvi–Tornio kesällä 1956. Valtakunnanrajan tarkistus suoritettiin jokiveneillä laskien ja rajan paikka määritettiin ilmakuvakartoille yhteistyönä Ruotsin maanmittauslaitoksen topografin kanssa. Vuoden 1959 alussa Hannu sai tehtäväkseen perehtyä topografiseen toimistoon hankittuun ensimmäiseen stereokartoituskojeeseen, Autograph A8, ja sillä peruskartan korkeuskäyrien kartoittamiseen. Sen jälkeen hän koulutti ensimmäiset topografit tähän työhön. 1960-ja 1970-luvulla kojeita hankittiin lisää ja stereo-operaattoreiksi koulutettiin noin 70 topografia.
Korkeuskäyrien kartoitus stereokartoituskojeilla nopeutti merkittävästi koko Suomen peruskartan valmistumista. Hannu valmistui Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta maanmittausteknikoksi v. 1962 ja toimi vuodet 1962–65 topografisessa toimistossa peruskartan valmistuksen työnjohtotehtävissä. Vuonna 1966 hän siirtyi Maanmittaushallituksen kivipainoon kartantoimittajaksi tehtävänään tie-, matkailu- ja ulkoilukarttojen sekä muiden erityiskarttojen suunnittelu- ja toimitustyöt. Toukokuussa 1972 tehdyssä maanmittaushallintoa koskevassa organisaatiojärjestelyssä kivipainon nimi muuttui karttapainoksi. Hannu valittiin uudessa organisaatiossa karttapainon toimituspäälliköksi vastuualueinaan Karttapainon kustantamien karttojen suunnittelu ja toimitus sekä ulkopuolisten tilaajien erityiskarttojen tilaustöiden hoitaminen. Suomen peruskartan valmistumisen ja lisääntyneen kysynnän myötä sekä ulkoilu- että tiekarttojen tuotantoa lisättiin merkittävästi 1970- ja 1980-luvulla. Myydyimpiä tiekarttoja olivat vuosittain uudistettu Autoilijan tiekartta 1:750 000 ja 2–4 vuoden välein uudistettu 19-lehtinen Suomen tiekartta 1:200 000. Ulkoilukartoista kysytyimpiä olivat Lapin kartat.
Kartantoimituksella oli kansainvälistä yhteistyötä 1980-luvun lopulla Ruotsin maanmittauslaitoksen kartantoimitusyksikön Liberkartorin kanssa ja Neuvostoliiton maanmittaushallinnon Aerogeodezija-laitoksen kanssa. Neuvostoliitto lievensi silloin suurempimittakaavaisen kartta-aineiston käyttörajoituksia ulkomailla. Tästä aineistosta valmistettiin Aerogeodezijan kanssa useita matkailukarttoja Karjalankannakselta suomalaisille matkailijoille. Karttapainosta tehtiin vuoden 1990 alussa Karttakeskus-niminen liikelaitos, josta Hannu jäi eläkkeelle 1.10.1993.
Urheiluharrastuksena Hannulla oli suunnistus. Pääosin maanmittaushallituksessa työssä olleiden suunnistusta harrastaneiden nuorten miesten joukko perusti v. 1957 suunnistusseuran XYZ, jonka perustajajäsen Hannu oli. Seura menestyi erinomaisesti viestisuunnistuksessa voittaen Jukolan Viestin v. 1958 sekä sijoittuen kolmanneksi vuosina 1957 ja 1960. Ruotsin Tiomilassa, siihen aikaan maailman suurimmassa viestisuunnistuskilpailussa, XYZ sijoittui v. 1961 viidenneksi. Vuonna 1958 Hannu edusti Suomea Ruotsi-Suomi-suunnistusmaaottelussa Uumajassa. Hannu toimi 1970-luvulla suunnistusliiton työryhmässä laatimassa kansainvälisen suunnistuskartan kuvausteknisiä ohjeita ja oli mukana karttatyöryhmissä useissa arvokilpailuissa, ml. hiihtosuunnistuksen MM-kilpailut Hyvinkäällä v. 1975 ja suunnistuksen MM-kilpailut Tampereella v. 1979.
Lapin eräretkeilyn Hannu aloitti v. 1955 kevättalven hiihtovaelluksella Saariselän erämaahan. Seuraavien vuosien kevätvaellukset kohdistuivat Käsivarren ja Länsi-Lapin tunturialueille. Vuonna 1965 Hannu ja kolme Lapin retkeilystä kiinnostunutta työtoveria rakennuttivat oman tunturituvan Saariselän Kakslauttanen-joen varrelle. Tupa toimi tukikohtana kesäisille ja kevättalvisille vaelluksille. Eläkkeelle jäätyään Hannu vietti kesäkuukaudet kesämökillään Etelä-Karjalan Rautjärven kunnassa harrastaen kalastusta, puutarhanhoitoa, valokuvausta ja sukututkimusta. Hannu oli avioliitossa vuodesta 1961 alkaen. Kaipaamaan jäivät vaimo ja kaksi poikaa perheineen.
Kirjoittaja on Hannu Virolaisen poika
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Hannu Virolainen in Memoriam
