TEKSTI: MARKKU POUTANEN
Geodeetti, emeritusprofessori Erkki Juhani (Jussi) Petteri Kääriäinen kuoli 8. joulukuuta 2025 kotonaan Kirkkonummella. Hän oli 88-vuotias, syntynyt Helsingissä 15. kesäkuuta 1937.
Jussi Kääriäinen tuli ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta 1955 ja valmistui 1962 Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi. Vuonna 1979 hän väitteli filosofian tohtoriksi. Hänen geodesian alaan liittyvä väitöskirjansa Observing the Earth Tides with a long Water-tube Tilt Meter käsitteli maankuoren vuoksi-ilmiön mittaamista Lohjan Tytyrin kalkkikaivokseen rakennetulla 177 m pitkällä vesivaa’alla.
Jussi oli toisen polven geodeetti, sillä hänen isänsä Erkki Kääriäinen oli Geodeettisen laitoksen vanhempi valtiongeodeetti. Jussi tuli jo koululaisena laitoksen mittausretkikuntien kenttäapulaiseksi vuonna 1953. Valmistuttuaan yliopistosta, hänet nimitettiin alemman palkkausluokan geodeetin virkaan. Ura jatkui tutkijana ja erikoistutkijana vuoteen 1993, jolloin hänet nimitettiin painovoimaosaston johtajaksi. Jussi jäi täysin palvelleena eläkkeelle vuonna 2000.
Jussi Kääriäisen uraan mahtuivat kaikki perinteisen geodesian alueet. Hän osallistui 1960-luvulla Lapin ja Ahvenanmaan tarkkavaaituksiin. Mittaukset olivat osana kansallista N60-korkeusjärjestelmää. Kahtena seuraavana vuosikymmenenä hän mittasi Lapissa viimeisiä Suomen I-luokan kolmioverkon pisteitä, jotka ennen satelliittipaikannusta muodostivat perustan Suomen kartoitukselle.
Kartoitukselle saatiin tarkka mittakaava Nummelan 864 metriä pitkästä normaaliperusviivasta. Sen pituus määritetään akateemikko Yrjö Väisälän sata vuotta sitten kehittämällä valkoisen valon interferenssikeinolla, joka on yhä maailman tarkin muutaman sadan metrin mittaisilla matkoilla. Jussi mittasi lukuisia kertoja paitsi Nummelassa, myös Etelä-Afrikkaan, Espanjaan, Portugaliin, Kiinaan ja Unkariin rakennetuilla perusviivoilla. Hän mittasi myös 22 km pitkän Niinisalon invarlankaperusviivan pituuden maailmanennätystarkkuudella yhdessä Aimo Kiviniemen kanssa. Niinisalon viivaa käytettiin ensimmäisten tellurometrien ja geodimetrien kalibrointiin.
Pitkän vesivaa’an lisäksi Jussi tutki vuoksi-ilmiön vaikutusta horisontaaliheilureilla ja suprajohtavalla gravimetrilla. Hän myös mittasi rekisteröivällä vuoksigravimetrillä Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan 12 pistettä käsittävän verkon.
Vuonna 1999 Jussi toimi Suomen koordinaattijärjestelmien uudistustyöryhmän puheenjohtajana. KKJ:n korvannut satelliittipaikannukseen perustuva järjestelmä on nyt käytössä Suomen kartoissa. Jussi oli mukana myös Pohjoismaiden Geodeettisen Komission toiminnassa, mm. geodynamiikan työryhmän puheenjohtajana ja presidiumin jäsenenä.
Me kollegat muistamme Jussin joviaalina ja ystävällisenä ihmisenä, jolta saattoi aina käydä kysymässä neuvoja ja opastusta. Eläkkeellä olleessaankin hän piti yhteytä entisiin kollegoihinsa. Monien harrastusten ohella Jussi oli myös aktiivinen suunnistaja Kirkkonummen Lynxissä. Valokuvausharrastus laajeni tähtikuvaukseen, kun hän eläkkeelle jäätyään hankki pienen kaukoputken. Jussia jäivät kaipaamaan puoliso Leila, lapset Matti ja Pekka sekä lapsenlapset ja lapsenlapsenlapsi.
Markku Poutanen
Professori emeritus, Paikkatietokeskus
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
In Memoriam
