TEKSTI: PEKKA VILSKA
Alueluovutukset 1944 pitkittivät 1830-luvulla syntyneen Koitsanlahden jakokunnan vesijättöjen käsittelyn
150 vuoteen. Vesioikeudellinen kylä käsitti Parikkalan kunnan Koitsanlahden ja Lamminkylän kylät sekä tuolloisen Simpeleen kunnan Kivijärven ja Kaljusen kylistä useita taloja.
Parikkalassa oli kärsitty 1800-luvun alussa useista nälkävuosista sekä Suomen sodan välillisistä vaikutuksista. Viipurin läänin kuvernööri oli ehdottanut suurten järvien laskemista hallanvaaran vähentämiseksi ja sopivien viljelymaiden saamiseksi. Koskenperkausjohtokunta antoi 14.11.1827 päätöksen suurten järvien laskemisesta Savossa ja Karjalassa. Simpeleen ja sitä alajuoksulla seuraavan Kivijärven laskeminen toteutettiin kesinä 1831–1833. Juvankoskea, jossa on nyt Metsä Groupin Simpeleen tehdas, alennettiin 1,4 metriä ja Kivijärvenkoskessa kalliota louhittiin. Järven vedenpinta laski 2,4 metriä.
Simpelejärveä laskettiin uudemman kerran vuosina 1939–1945 0,8 metriä.
Ensimmäisessä järven laskussa muodostuneen vesijätön tilukset mitattiin ja piirirajat pyykitettiin 1909–1910. Maanjako-oikeus määräsi valitusta käsitellessään työn uudelleen toimitettavaksi. Vesijätön jako toimitusnumerolla 15731 aloitettiin vuonna 1917. Piirirajat tarkastettiin ja tilukset jyvitettiin 1918–1919.
Rajankäynnit johtivat jälleen valitukseen. Maanjako-oikeus määräsi rajat varustettavaksi kivipyykein ja osan vesijätöistä pyykitettäväksi erilleen. Korkein oikeus pysytti maanjako-oikeuden tuomion. Seuranneesta pyykityksestä valitettiin vielä maanjako-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen, joka 1928 vahvisti piirirajankäynnin.
Käsittelyjen välissä kihlakunnanoikeus oli antanut 1926 vesijättöjen nautinnoista syntyneistä riitaisuuksista päätöksen, jonka mukaan ”kukin nauttii oman maansa kohdalla olevaa vesijättömaata, kunnes jako on lopullisesti vahvistettu”. Varsinaisen jaon valmistelu aloitettiin vuonna 1930, jolloin järven laskemisesta oli kulunut sata vuotta.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
