TEKSTI: HANNU HYYPPÄ – MARIKA AHLAVUO
EU:n sosiaali- ja aluerahastot eli rakennerahastot suuntaavat rahoitusta uudella tavalla, mikä vaikuttaa suuresti oppilaitosten TKI-rahoituksiin. Kansallinen TKI-hankerahoitus kokee lähivuosina merkittävän laskun, mikä tulee aiheuttamaan rakenteellista vääristymää TKI-kentälle. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ratkovat juuri ennakointien ja trendien perustella valintoja tulevaisuuden opetus- ja tutkimusalojensa suhteen.
Hinta nyt tehtävistä valinnoista maksetaan vasta tekoälybuumin jälkeisenä aikana. Jo nyt on nähtävissä, että kansallinen turvallisuus ja huoltovarmuus sekä mikro- ja pk-yritysten toiminta tulevat kärsimään rankasti oppilaitosten valinnoista.
Jos 2020-luku on ollut yksittäisten TKI-hankkeiden luvattua aikaa, 2030-luvulla kumppanuusalustat ja pysyvät osaamiskeskittymät takaavat jatkuvaa yhteistyötä. Vielä on kuitenkin järkyttävän pitkä matka niihin yhteistyötiimeihin, joissa ratkaistaan tutkimustietoon pohjautuen yritysten reaaliaikaisia ongelmia.
Päällekkäinen kehitystyö Suomessa hukkaa nyt resursseja valtavasti. Lähes joka toisessa maakunnassa tutkitaan tai kehitetään samoja aiheita ilman pakollista keskinäistä ja säännöllistä vuoropuhelua. TKI-hankkeiden vaikutus jää tämän takia alueellisiksi sen sijaan, että hyvät tulokset saataisiin laajemmin kansalliseen käyttöön.
Lisäksi nyt jo nähdään se, että ammattikorkeakoulut ja varsinkaan niiden opetus, eivät enää niin helposti pysy nopeasti uudistuvien toimintatapojen, ajattelumallien ja prosessien sekä teknologisen uudistumisen kärjessä. Koulutukseen jää näiltä osin aukkoja, kun ei ehditä uudistaa opetusaineistoja tarpeeksi nopeasti.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
