In Memoriam: Veikko O. Hyvönen

Veikko O. Hyvönen
1929–2018
Maa- ja vesioikeuden osaaja

Maa- ja vesioikeuden professori emeritus Veikko Olavi Hyvönen kuoli Espoossa 9. päivänä heinäkuuta 2018 88-vuotiaana. Hän oli syntynyt Sysmässä 18. päivänä syyskuuta 1929. Hän oli muurarin poika.
Uransa alussa Hyvönen oli töissä Maanmittauslaitoksessa. Täältä hän siirtyi Helsingin yliopiston palvelukseen. Siellä hän teki pitkäaikaisen, merkittävän uran maa- ja vesioikeuden tutkijana ja opettajana.
Hyvönen väitteli 21. 2. 1970 Helsingin yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi väitöskirjallaan ”Määräalan luovutuksensaajan oi­keus­asemasta”. Hän edusti analyyttistä suuntausta. Lisäksi hän väitteli 7.11.1970 tekniikan tohtoriksi Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla väitöskirjallaan ”Asianosaisten määräämistoimista kiinteistötoimituksessa”. Molemmat väitöskirjat on luettava kuuluviksi kiinteistönmuodostamisoikeuden alaan.
Hänet nimitettiin 1.12.1971 Helsingin yliopiston maa- ja vesioikeuden professoriksi. Tätä virkaa hän hoiti eläkkeelle saakka vuoden 1995 loppuun.

Hänen kirjallinen tuotantonsa on hyvin laaja ja sitä on myös maa- ja vesioikeuden ulkopuolelta. Tässä mainittakoon kirjat vuosilta 1974 ja 1988 kaavoitus- ja rakentamisoikeudesta. Vuodelta 1982 olevassa paksussa kirjassa hän käsittelee kiinteistöjärjestelmää ja kiinteistönmuodostamisoikeutta laajan oikeuskäytännön pohjalta unohtamatta historiallista taustaa. Ollessaan jo eläkkeellä hän julkaisi vielä vuosina 1998 ja 2001 yleisesitykset kiinteistönmuodostamisoikeudesta. Näissä kahdessa kirjassa hän käsittelee muun muassa vuonna 1995 annettua kiinteistönmuodostamislakia, jota hän oli myös valmistelemassa. Näitä kirjoja on käytetty paljon oppikirjoina ja lainkäytössä.

Hänestä tuli vuonna 1975 Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

Hyvönen oli mukana useissa lainvalmisteluhankkeissa. Häntä kiinnosti erityisesti maapolitiikka. Esimerkiksi mainittakoon hänen vuonna 1976 julkaisemansa kirja Maapaketti, johon sisältyy näkökohtia vanhan lunastuslain korvaamiseksi uudella lailla. Hän oli myös ahkera lausuntojen antaja ja lehtikirjoitusten laatija. Hän esitti rohkeasti omat mielipiteensä, vaikka ne herättivät monesti vastaväitteitä.

Hän hoiti virkaansa niin, että sen alaan kuuluvat ympäristöä koskevat oikeudelliset kysymykset. Vuoden 1974 tutkintoasetuksessa oli määritelty, mitä opetuskokonaisuus ympäristö sisältää. Niinpä alettiinkin puhua maa- ja vesioikeuden synonyyminä tai sijasta ympäristöoikeudesta .

Hän ajoi tiedekunnassa tehokkaasti aineensa etua. Tämän puolesta puhuu sekin, että hänen pyynnöstään aineeseen perustettiin maa- ja vesioikeuden apulaisprofessorin virka. Hänen toimintansa ansiosta kiinnostus ja arvostus ympäristöoikeutta kohtaan lisääntyivät. Hänen johtamissaan syventävien opintojen projekteissa oli runsaasti opiskelijoita. Hän oli kannustava opiskelijoita kohtaan. Hän piti myös yhdessä teekkareiden kanssa maa- ja vesioikeuden kenttäkurssia, jossa oikeustieteen opiskelijat perehdytettiin arvioimisopillisiin kysymyksiin, kuten raakamaan arvon määräämiseen. Hän pitikin tärkeänä monitieteisyyttä aineensa alaan kuuluvissa tutkimuksissa .
Hänen aikanaan julkaistiin Helsingin yliopistossa monia väitöskirjoja ympäristöoikeuden alalta. Hän oli useiden väitöskirjojen esitarkastajana ja vastaväittäjänä .

Hyvönen avusti asianosaisia useissa oikeudellisissa asioissa kiinteistötoimituksissa ja tuomioistuimissa. Hänellä oli erityinen suhde Lappiin ja saamelaisoikeu­teen. Hän avusti saamelaisia vesipiirirajankäynneissä Lapissa. Olosuhteet siellä olivat hänelle entuudestaan tuttuja. Hänet oli ennen lakimiesuraansa määrätty vastoin tahtoaan maanmittaus­insinööriksi Lappiin.

Hänen oppilaistaan monet ovat menestyneet hyvin.
Veikko O. Hyvönen harrasti kasvien ja perhosten tunnistamista. Hänellä olikin laaja kasvien ja perhosten lajituntemus. Kasvien lajituntemuksesta oli hänelle toki maanmittarina hyötyä luokitellessaan metsätyyppejä.

Matti V. Repo
OTT, ympäristöoikeuden dosentti, lupalakimies
Kirjoittaja on Veikko O.
Hyvösen työtoveri ja ystävä

Toimitus Author

Vastaa