Topografi Jorma Rantala kuoli 27.10.2021 sairauskohtaukseen Seinäjoen keskussairaalassa.
Hän oli syntynyt Alajärvellä 29.8.1934 yhdeksänlapsiseen perheeseen. Perheen elämä Luoma-Ahon kylässä oli niukkaa etenkin, kun perheen isä kuoli jo nuorena välirauhan aikana. Toimeentulo jäi leskiäidin niukkojen ansioiden varaan. Jorma huolehti nuorimmista sisaristaan. Vanhimmat lähtivät maailmalle ja veljet sotaan.
Kansakoulun ja armeijan jälkeen Jorma suoritti yksivuotisen maamieskoulun kurssin. Toimeentulonsa hän hankki tilapäistöistä mm. Vaasassa.
Vuonna 1956 tuttavan neuvosta Jorma hakeutui peruskartoitusta suorittavan Maanmittaushallituksen topografin apulaiseksi. Tehtävänä oli takymetrinen korkeuspisteiden mittaus eli jonomittaus kartoitusalueelle. Työalue oli Suodenniemen karttalehdellä. Topografi opasti nuoren miehen jonomittauksen saloihin. Siitä alkoi Jormankin topografin taival. Vuonna 1958 hänet valittiin topografiharjoittelijaksi. Ensimmäisenä talvena suoritetun topografikurssin jälkeen koulutus jatkui maastossa topografi-insinöörin ja vanhemman topografin ohjauksessa.
Ensimmäinen itsenäisesti kartoitettava alue oli Ähtärin Isomäenkylän karttalehti. Kortteeri ja kyläkin rientoineen tulivat tutuksi. Lavatanssit olivat nuorten seurusteluareenoita. Syksyn kurkiaurojen myötä kartoitusalue valmistui. Ensimmäisen maastotyökauden jälkeen tuli nimitys topograafiksi.
Alivuokralaisasunto Helsingistä löytyi. Toimistossa viimeisteltiin kesän kartoitusalue kartan puhtaaksipiirtäjille ja valmisteltiin seuraavan maastokauden työt. Lomat pidettiin talvisin. Näin jatkui kartoitustyö vuodenaikoja noudattaen.
Mutta kevättalvena 1961 toimistossa tapahtunut silmätapaturma muutti nuoren topografin suunnitelmat täysin. Vamma esti topografin työn. Keväällä 1961 Jorma siirtyi mukaan Mmh:n Kivipainon (myöh. Karttapaino) tiekarttaprojektiin. Kesät tutkittiin yksin autolla ”sompaten” Suomen tiestöä. Suomi tuli tutuksi Lapin perukoita myöten. Talvet tehtiin toimistossa tiekarttojen konsepteja. Projektin tuloksena Suomi sai uuden tiekarttasarjan Maanteiden yleiskartan ja Autoilijan tiekartan sekä myöhemmin myös GT-tiekarttasarjan.
Viraston organisaatiomuutoksen myötä Jormankin työpaikka siirtyi Mmh:n piirustustoimistoon nk. Miljoonakarttaprojektiin. Korkeusvyöhykekartat uudistettiin. Jorma ehti olla mukana vielä 1:50 000 Topokarttaprojektissa. Organisaatiomuutoksissa työpaikan nimikin muuttui kartoituspalvelu KAPAsta Maastotetokekeskus MAA:ksi. Ennen eläkkeelle siirtymistään Jorma ehti työskennellä vuorovaikutteisessa karttojen valmistelussa (digitoijana). (Vanhalle topografille nimilyhennykset ja muu uusi kartastoterminologia ovat täyttä ”hebreaa”, kirj. huomio.)
Jorma on kertonut kokemuksistaan seikkaperäisesti omakustanteessaan Peruskartasta Miljoonakarttaan (v 2007). Kirjasessa on aineksia vaikka romaaniin, mutta ennen kaikkea tarkkaa kuvausta kartoitustyöstä sekä hänen henkilöhistoriaansa. Silmävammansa perusteella Jorma siirtyi yksilölliselle varhaiseläkkeelle keväällä 1996.
Sisätyö normalisoi perhe-elämän, myös vapaa-ajan osalta. Puoliso Leena oli löytynyt Luoma-aholta naapurista. Oulunkylästä oli hankittu omistusasunto. Siellä perhe kasvoi kahdella tyttärellä. He saivat akateemisen koulutuksen. Kesälomia vietettiin paljon Jorman kotimökissä Luoma-aholla ja matkaillen.
Maanmittaushallituksen topografit ry huolehti topografien edunvalvonnasta. Aktiivisena jäsenenä Jorma hoiti 1970-luvun alkuvuosina yhdistyksen sihteerin tehtäviä. Silloin aloitettiin kartastotehtävien hajauttaminen keskusvirastosta maakuntiin perustettuihin kartastoyksiköihin. Hajauttamisen onnistuminen vaati yhdistyksen aktiivista toimintaa. Yhdistyksen muututtua perinneyhdistykseksi Jorma oli pitkään sen hallituksen jäsenenä. Hän myös toimi yhdistyksen perinnekeräyksen työryhmän jäsenenä. Keräyksen työryhmän jäsenille myönnettiin MML:n hopeinen ansiomerkki. Jormalle luovutettiin v.1985 Tasavallan Presidentin myöntämä SVR:n I lk:n mitali kultaristein.
Jorma osallistui Timo Luoma-ahon toimittaman Luoma-ahon kyläkirjan tuottamiseen. Hänen käsialaansa oli kirjan sisältämä sukuselvitys. Kolmelle kirjan tuottamiseen osallistuneelle ”maanmittarille” luovutettiin Maanmittausalan Edistämissäätiön tunnustuspalkinto. Todettakoon, että kyläkirja arvostettiin yhdeksi Suomen parhaimmista.
Jorma oli ”läpeensä” myös kuoromies. Hän osallistui pitkään ja aktiivisesti tunnetun helsinkiläisen Kullervo-kuoron toimintaan. Kuoro kävi esiintymässä myös pitkin Eurooppaa. Samoin 2000-luvun alussa Jorma osallistui Seinäjoelle muutettuaan paikkakunnan kuorotoimintaan. Muistoihimme jäivät ne monet topografien Reunanvertauspäivillä Jorman esittämät laulut. Jorma toi päiville musiikin. Aktiivisena liikkujana hän piti yllä kuntoaan. Lähes joka päivä hänet nähtiin Seinäjoella sauvakävelylenkillä ja talvisin hiihtolenkillä. Kesäisin kajakki auton katolla ilmoitti lähdöstä melomaan. Jorma oli Puuhamies sanan varsinaisessa merkityksessä. Kotimökki oli se Jorman rakkain paikka, jonka hyvin hoidetun puutarhan ja ryytimaan tuotteista saimme mekin nauttia. Sieltä hän yllättäen joutui lähtemään sairaalaan, viimeiselle matkalleen. Taival päättyi.
Opimme tuntemaan Jorman eteläpohjalais-luoma-aholaisen suorasukaisen puhetyylin. Asiat tulivat kerralla selväksi.