TEKSTI: SUSANNA KARI
Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen koskettaa kaikkia lajeja ja vaikuttaa hyvinvointiimme. Rakennetussa ympäristössä ratkaisevaa ei ole vain vihreän määrä, vaan se, miten alueet kytkeytyvät toisiinsa osana laajempaa ekologista verkostoa.
Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elävää luontoa sen kaikissa muodoissa. Se rakentuu ihmisistä ja muunlajisista eläimistä, kasveista, sienistä sekä pieneliöistä. Monimuotoisuus ei ole vain eri lajien runsautta, vaan myös niiden keskinäisten suhteiden monipuolisuutta sekä yhden lajin sisäistä geneettistä vaihtelua.
Mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmin se kestää muutoksia ja häiriöitä.
Luonto tuottaa ihmisille materiaaleja, mutta myös tärkeitä ekosysteemipalveluita, joista myös rakennettu ympäristö on riippuvainen: varjoa ja suojaa, hulevesien luonnollista hallintaa, puhdasta vettä ja ilmaa. Vaikutus näkyy myös kustannuksissa, kun esimerkiksi viilentävä kasvillisuus ja vettä pidättävät maaperärakenteet voivat vähentää teknisten ratkaisujen tarvetta.
Kun monimuotoisuus heikkenee, puhutaan luontokadosta. Maankäyttö ja rakentaminen ovat yksi merkittävimmistä luontokadon ajureista. Vaikutukset näkyvät suoraan rakennuspaikalla esimeriksi elinympäristöjen häviämisenä ja lajiston muutoksina. Maaperän muokkaaminen ja siirtäminen voivat myös levittää haitallisia vieraslajeja. Lisäksi neitseellisten materiaalien käyttö kytkee hankkeet maailmanlaajuisiin vaikutusketjuihin, joissa raaka-aineiden hankinta, jalostus ja kuljetus kuormittavat luontoa myös kaukana varsinaisesta kohteesta.
Luonnon monimuotoisuus ei köyhdy kuitenkaan vain elinympäristöjen suorasta häviämisestä eikä kato rajoitu vain yksittäisen kohteen jalanjälkeen. Kun rakennetun ympäristön luontoalueet rikkoutuvat pieniksi toisistaan eristyneiksi osiksi, kertautuvat vaikutukset.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Katkeileeko yhteys? – Ekologinen verkosto osana ihmisen rakentamaa ympäristöä
