… myös jälkeheni jää. Yksityinen tie nimittäin. Lukija muistaa jos muistaa kun siitä on jo pitkä aika, että Veturimies käsitteli edellisessä pakinassaan paria yksityistieasiaa. Toinen ja tosin vähäisempi niistä oli se, että kunnan tielautakunnan tehtävät tiekuntien päätösten muutoksenhakuinstanssina poistettiin ja siirrettiin käräjäoikeuden käsiteltäväksi moitekanteina. Kanteina vaan ei valituksina siksi, että valituksen voi tehdä vain viranomaisen päätöksestä, eikä tiekunta ole viranomainen. Luotiin sellainen ainakin aluksi sekava systeemi, että maaoikeus supistettiin ensin yksijäseniseksi tai ehkä puolitoistajäseniseksi (kun maaoikeusinsinööri osallistui valmisteluun), sitten siitä tehtiin kaksijäseninen (kun maaoikeusinsinööri siirtyi toiseksi tuomariksi) ja voipi se kuulemma olla kolmijäseninenkin. Mutta maaoikeus se ei ole, vaan se on maaoikeutena toimiva käräjäoikeus tai käräjäoikeutena toimiva maaoikeus, miten sen vain haluaa nähdä.
Miksi näin? Kun muinainen radiotoimittaja kysyi muinaiselta virkamieheltä, miksi tietty asia oli niin kuin oli, virkamies vastasi, että ”koska laki niin määrää”. Se virkamies oli sekä tyhmä että ylimielinen, eikä Veturimies tahdo olla kumpaakaan. Nyt puheena oleva tietty asia on nimittäin sanotulla tavalla siksi, että jokainen asia pitää saada kahteen kertaan tutkituksi, ja kun maaoikeuden ensimmäinen käsittely on vasta yksi aste eikä siitä pääse säännönmukaisesti korkeimpaan oikeuteen, niin se ei riitä. Maaoikeus piti muuntaa maaoikeutena toimivaksi käräjäoikeudeksi, jolloin sen päätöksestä saa valittaa hovioikeuteen. Sellaista poikkeusta ei voitu tehdä, että moitokannepäätöksistä olisi voinut valittaa hovioikeuteen, vaikka muuten ei.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Tie mua ennen syntynyt…
