TEKSTI: ARI LAITALA
Sähköä tulee pistorasiasta ja lämpöä piisaa kun vaan muistaa vääntää termostaatin riittävän isolle.
Niinpä. Suomessa on läpi vuosikymmenten ollut erittäin toimiva energiainfra. Esimerkiksi sähkönjakelun toimintavarmuus on huippuluokkaa, vaikka myrskyt hetkittäin maaseudun sähkönjakelua koettelevatkin. Tämä kaikki kertoo myös perusteellisesta systeemiosaamisesta sekä toimintaympäristön vakaudesta ja ennakoitavuudesta.
Samalla hiukan erikoistakin on se, että energian hinta on ollut ja on vieläkin poikkeuksellisen halpaa. Kun katsotaan mielekkäästi vertautuvia eurooppalaisia tilastoja, energian nimellishinta on meillä karkeasti ottaen Länsi-Euroopan halvin. Kun vertaamme nimellishintaa ostovoimaan tai esim. BKT:een, kiilaamme edullisuudessa koko Euroopan kärkikahinoihin. Toimintavarma järjestelmä on lähtökohtaisesti kustannustehokas, mutta kyllä investointejakin on tarvittu.
Rakennettujen kiinteistöjen omistamisen, käyttämisen ja varsinkin sijoittamisen näkökulmasta tämä kaikki on ollut kovin mieluisaa, mutkatonta ja edullista. Energia-asiat eivät ole vaatineet sen kummempaa huomiota, managerointia tai kompetenssien kehittelyä.
Pian kaikki on kuitenkin toisin. Käynnissä oleva energiamurros hajauttaa niin energian tuotantopuolta kuin sen jakeluakin. Toki keskitetty infra on vielä pitkään kaiken selkärankana ja sähkön ja kaukolämmön saa halutessaan yhtä helposti kuin ennenkin. Tämä alkaa kuitenkin kysyä kukkaroa, sillä rinnalle on tulossa hintakilpailukykyisiä vaihtoehtoja. Aurinkoenergia-asiantuntija Markku Tahkokorpi vihjaa toisaalta tässä lehdessä, että päättymässä oleva vuosi 2019 näyttää olevan se, jolloin myös Suomessa aurinkosähkön hinta alittaa ns. pistorasiasähkön hinnan. Toki tilanne on Suomessa tämä vain seitsemänä valoisimpana kuukautena vuodessa.
Erilaisten selvitysten ja skenaarioiden valossa sähkön kokonaishinta tulee nousemaan rajusti 2020-luvulla. Kysymys on mm. valtavasta sähkönjakeluinfran maakaapelointiurakasta. Sen hintalappu on alkanut hirvittää jo nykyistä hallitustakin, mutta muut keinot kuin osittainen peruminen tuntuvat olevan vähissä. Lisäksi tiedossa on se, että siirtyminen kaukolämmön tuotannossa uusiutuvaan energiaan tietää lisälaskua. Erittäin halvan venäläisen kivihiilen polttamiselle ei ole tarjolla yhtä edullisia vaihtoehtoja. Jossain määrin tuntuu olevan epäselvää myös se, mitä nuo korvaavat ratkaisut ylipäänsä ovat.
Energiakustannukset ovat kiinteistösijoittajien kassavirtalaskelmissa koko lailla marginaalissa. Mutta merkitystä ei ole vain nousevalla hinnalla. Uudentyyppisiä energiainvestointejakin tarvitaan. Kiinteistösijoitusten tuoton optimointi tulee ennen pitkää kysymään myös perusteellista energiaosaamista. Näin varsinkin silloin, jos aihepiiriin liittyviä mahdollisuuksia halutaan aktiivisesti tunnistaa, luoda ja hyödyntää.
Eteen tulevien pohdintojen lista on pitkä. Missä määrin lämmityksen/viilennyksen tulisi nojata lämpöpumppuihin? Missä määrin tulisi asentaa aurinkosähkö- ja/tai aurinkolämpökapasiteettia. Miten sähköä tulisi ostaa? Mikä taloudellinen merkitys on rakennusten kyvyllä osallistua sekä lämmön että sähkön kysyntäjoustoihin? Millaista yhteistoimintaa läheisesti sijoittuvien rakennusten välillä pitäisi järjestää? Onko siinä mitään järkeä, että kaikki samassa korttelissa miettivät ja toteuttavat omat ratkaisunsa? Millainen lisähyöty saadaan esim. yhteisinvestoinneista ja millaiseen lähi- ja pieninfraan energiakysymysten osalta tulisi pyrkiä? Miten kiinteistöjen osallistuminen liikenneinfran valtavaan sähköistysurakkaan (latausurakkaan) pitäisi järjestää: hiukan pidemmässä juoksussa kymmeniä tuhansia kiinteistöjä tarvitaan sähköenergian jakelijoiksi, ehkä myös kerääjiksi ja varastoijiksi. Ja jonkun pitäisi ottaa myös operatiivinen toiminta hoitaakseen.
Nämä eivät ole hypoteettisia tulevaisuuden pohdintoja. Kiinteistöjen omistamisen ja sijoittamisen toimialalle on ilmestynyt startup-yrityksiä, joista osa on jo saanut mukavasti ilmaa siipiensä alle. Ei ihme. Tarjolla on suuri määrä tuottavaa liiketoimintaa. Yksi parhaista lienee lämmön talteenottoratkaisut rakennusten poistoilmasta, jolla tiettävästi päästään kaksinumeroisiin prosenttituottoihin.
Tarjolla on monenlaisia liiketoimintamalleja investointikulun ja kertyvän hyödyn jakamiseksi. Kiinteistösijoittajan kannattaa nyt tietää, mitä tehdä ja pistää paukkuja myös tulevaisuuspohdintoihin.
Tällä tietoa näyttää siltä, että lämmön sekä sähköenergian hinta nousee roimasti seuraavan vuosikymmenen aikana. On syytä miettiä – ehkä kaksikin kertaa – missä määrin omistajan tulisi itse investoida energiaa säästäviin ja tuottaviin ratkaisuihin. Toiset ratkaisut sopivat toisille ja toisentyyppiset muille. Sitten pitäisikin enää tietää, millaiset ratkaisut ovat omaan strategiaan sopivimpia.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
