TEKSTI: ARI LAITALA
Glasgow’n ilmastokokous tuli ja meni. Etukäteen kokousta oli luonnehdittu ihmiskunnan viimeiseksi merkittäväksi mahdollisuudeksi pysäyttää ilmaston lämpeneminen noin puoleentoista asteeseen. Huolimatta kokouksen suurista saavutuksista – kuten siitä, että fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisen tarve todettiin nyt ihan yhteisesti ja kirjallisesti – jäi kokouksen anti lopulta varsin laihaksi. Ne, ketkä arvioivat sitä mitä tällaisissa kokouksissa on ylipäänsä mahdollista saavuttaa, lienevät olleet lopputulemaan kohtalaisen tyytyväisiä. Ne, joiden arvosteluasteikko oli asettunut ympäristön ja elinympäristön kannalta välttämättömiin ratkaisuihin, lienevät pahimmin pettyneitä.
IPCC:n alkusyksystä julkaiseman kuudennen arviointiraportin ensimmäisen osan myötä on käynyt selväksi se, mikä on tiedetty jo jonkin aikaa. Mikäli lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen, pitäisi kasvihuonekaasupäästöt leikata nollaan noin kymmenessä vuodessa.
Autoilutermein tämä tarkoittaisi lukkojarrutusta. Jarrun sijaan jalka on kuitenkin kaasulla. Päästöt ilmakehään jatkavat kasvuaan, vaikka korona-ajalta pieni notkahdus jääkin. Ilmakehämittauksissa tämä ilmiö ei ole kuitenkaan toistaiseksi edes havaittavissa.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa: