TEKSTI: SUSANNA KARI
Maanmittauslaitoksen pitkäaikainen pääjohtaja, diplomi-insinööri Arvo Kokkonen jäi eläkkeelle syksyllä 2022. Miten hän löysi tiensä maanmittauksen pariin ja miten ala on muuttunut tässä välissä?
Arvo Kokkosen ura maanmittaustoiminnan maailmassa käynnistyi melkein tarkalleen 50 vuotta sitten. Kesällä 1972 hän pääsi mittamiehen apulaiseksi rajamerkkien siirtotoimitukseen Kärsämäelle, joka on Kokkosen syntymäkunta. Ensimmäinen kosketus maanmittaukseen oli kuitenkin syntynyt jo aikaisemmin, 1960-luvun alussa. ”Eräs insinööri piti toimistoaan juuri valmistuneen navettamme maitohuoneessa”, Kokkonen muistelee. ”Siihen aikaan oli pula toimistotiloista ja maanmittareilla oli runsaasti töitä esimerkiksi maanlunastuslautakuntien tehtävissä maaseudulla”, hän tarkentaa.
”Mitä maanmittari työssään tosiasiassa teki, en tietysti siihen aikaan vielä ymmärtänyt.”
Muutama vuosi kesäapulaisen pestin jälkeen Kokkonen pohti mahdollisia ammattivaihtoehtoja. Ehkä rakennusinsinööriksi, metsänhoitajaksi tai agronomiksi? Puolen vuoden mittamiehen tehtävä ylioppilaskirjoituskeväänä ilmakuvaustyömaalla sai kiinnostuksen heräämään kuitenkin karttojen maailmaan ja Kokkonen lähetti hakupaperit Teknillisen Korkeakoulun maanmittausosastolle. ”Jäljestäpäin ajatellen kesätöillä oli suuri merkitys uravalinnassani”, hän summaa. ”On tärkeää, että alan työnantajat tarjoavat nuorille runsaasti työllistymismahdollisuuksia. Kiinnostuksen kautta moni löytää uransa, olipa sen suuntautuminen mitä tahansa.”
Kokkosen opinnot etenivät tavoitteellisesti ja hän valmistui kurssinsa ensimmäisten joukossa. Hänen mukaansa nopea valmistuminen ei itsessään ollut kuitenkaan päämäärä. ”Tavoitteenani oli enemmin laaja-alaisessa tutkinnossa niin kiinteistö- kuin karttapuolellakin. Suoritin myös arkkitehti- ja rakennusinsinööriosastolla monia kursseja”, Kokkonen kuvailee. Hän piti paljon harjoitustöistä, joita tehtiin pienryhmissä tuntiopettajien johdolla monesti iltaisin virka-ajan ulkopuolella.
Luentojen ja oppituntien lomassa Otaniemessä Kokkonen osallistui mm. Otahallin jalkapallo- ja lentopalloturnauksiin, ”jytäjumppaan” ja elokuvakerhon toimintaan.
Sujuvasti edenneistä opinnoista yksi seikka on jäänyt hieman kaihertamaan. ”Eräänä talvena olisin päässyt puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin, mutta jätin tilaisuuden käyttämättä”, Kokkonen kertoo. ”Ajattelin, että se viivästyttää valmistumista vuodella. Tässä vaiheessa elämää, yli 40 vuotta myöhemmin, ei yhden vuoden valmistumisen viivästymisellä olisi ollut mitään merkitystä.”
Hän kannustaakin kaikkia lähtemään ulkomaille, jos se vain on mahdollista. ”Sitä kokemusta ei voi oppia kuin vain itse elämällä.”
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Neljä vuosikymmentä maanmittausta
