TEKSTI: HEIKKI LAHTINEN
Suomessa on nähty viimeisen kymmenen vuoden
aikana suhteellisen merkittäviä muutoksia asuntomarkkinoilla niin kysynnässä kuin tarjonnassakin: ensin oletettiin, että kaupungistuminen kiihtyy entisestään ja ”moni muuttaisi vuokrayksiöihin ydinkeskustoihin”, mutta sitten pandemian myötä vakiintunut etätyö on näyttänyt toisenlaisia vireitä. Elämäntyyleissä hybridityöstä lemmikkieläinten määrien kasvuun tapahtuu muutoksia, joista meillä ei kaikista ole riittävää tilastoaineisto edes nykytilanteesta. Tällä hetkellä käynnissä olevassa asuntotuotantotarve-ennusteen päivityksessä olisikin hyvä katsoa myös laadullisia tarpeita pelkän lukumäärän rinnalla.
Jos tarkastelemme pohjoismaista asuntotuotantomarkkinaa, huomaamme suomalaisen asuntotuotannon poikkeavan naapurimaista erittäin voimakkaasti. Tämä herättää vääjäämättä kysymyksiä siitä, tulisiko meidän kyetä tarjoamaan monipuolisempaa asumista – vai onko viimeisen reilun 10 vuoden aikana nähty kehitys markkinoilla olleen aukon täyttämistä? Toisaalta sekään selitys ei tukisi ajatusta, että tästä suhdanteesta tultaessa ulos asuntotuotannon kannattaisi tavoitella vastaava kuin syklin aikaisemmassa vaiheessa toteutui.
Kuviossa 1 on verrattu uusien asuntojen 12 kk liukuvaa summaa väestönkasvuun vastaavalla ajalla. Kun finanssikriisin jälkeen tuotanto elpyi, kuvaajat ovat aika kaukana toisistaan 2016–2021. Toki asuntoja täytyy rakentaa myös muuttoliikkeen ja nykyisen kannan uudistamisen vuoksi, mutta jos absoluuttisesti ajattelee markkinassa olevaa väestönkasvua, viime vuosien nopea maahanmuuton kasvu tullee kasvattamaan asuntojen tarvetta paljon rajummin kuin mihin tällä hetkellä syöksyssä olevilla uusien asuntojen rakennusluvilla kyetään vastaamaan. Tästä teinkin aiemmassa 3/2023 numerossa yksinkertaista kappalemääräistä ennustetta, mutta tässä artikkelissa edetään tarkasteluun muissa Pohjoismaissa tapahtuneeseen kehitykseen.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Asuntotuotantotarvetta ennustettaessa tulee tarkastella myös laadullisia vaatimuksia
