Ulko-oppimisympäristöjen käyttö on lisääntynyt kouluissa

TEKSTI: ULLA MYLLYNIEMI
Yhä useammassa koulussa ­opetetaan säännöllisesti ulkona ­ympäri Suomea. Ulkona opiskellaan ­opetussuunnitelman mukaisesti ­monipuolisesti eri ­oppi­aineita. ­Ulkoluokkatoimintaan sopivat monenlaiset ulkoalueet ­luonnonympäristöistä ­rakennettuihin ympäristöihin. Maankäytön ja ­kaavoituksen kannalta se tarkoittaa sitä, että koulujen lähialueille tulee turvata ulkoluokkatoimintaan sopivia metsiä ja muita luontoalueita.

Kautta aikojen on kouluissa opetettu ulkona. Käytännössä ulkona on opiskeltu joko liikuntaa, luonnontieteitä, tai sitten tehty teemaretkiä luonnonkohteisiin tai opintoretkiä rakennetun ympäristön kohteisiin, kuten museoihin, kirjastoihin, leirikouluihin urheiluopistoihin tai nuorisokeskuksiin. Viime vuosikymmenenä myös muu ulkona opettaminen on lisääntynyt. Luonto- ja metsäpäiväkoteja on tullut lisää, ja myös peruskoulussa on alettu opiskella opetussuunnitelman mukaisesti ulkona. Ulko-oppimisympäristöt ovat laajentuneet perinteisistä välituntipihoista ja lähiliikunta-alueista metsiin, puistoihin, peltojen reunoille, rannoille, soille, niityille, sekä rakennettuun ympäristöön, kuten kävelykaduille tai liikuntapuistoihin.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Toimitus Kirjoittaja

Vastaa