JÜRGEN GRÖNFORS
Kevät vuonna 1918 oli eräs Suomen väkivaltaisimpia ja vaikeimpia aikoja. Miten maanmittarit silloin toimivat?
Vuoden 1918 tapahtumissa maanmittarien käyttäytymistä ohjasi merkittävästi varmastikin se, että maanmittarit olivat virkamiehiä joko valtion tai kuntien palveluksessa. He harjoittivat näin julkista valtaa ja sovelsivat olemassa olevaa lainsäädäntöä.
Historiatietojen mukaan kevät 1918 oli kauheaa aikaa Suomessa. Suomen Maanmittari-Yhdistyksen Aikakauskirja (SMYA) ilmestyi kuitenkin seitsemänä lehtenä ja käsitteli pääosin normaaleja maanmittausalan teemoja. Aikansa tapahtumia heijastivat kuitenkin jo alkuvuodesta jotkin jutut, joissa otettiin kantaa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen. Myöhemmin lehteen kerättiin lääneittäin kertomuksia kokemuksista.
Ensimmäinen juttu aiheella ”Maanmittaustoimi ja nykyaika” ilmestyi SMYA:n toisessa numerossa. Juttu oli päivätty 21.3.1918 ja se oli ilmeisesti lehden toimituksen laatima, koska jutun kirjoittajaa ei ollut mainittu. Jutussa todetaan mm.:
Työväen johto on ilmeisesti pettänyt työväen. Se oli jo pitemmän aikaa menettelyllään suoranaisesti estänyt kaiken tuloksellisen työn eduskunnassa ja julkisessa elämässä. Samalla kun edistysmieliset niin meillä kuin muuallakin koettivat lainsäädännöllisten uudistuksien kautta viedä oloja eteenpäin ja aikaansaada pysyvää edistystä, valmisti meidän sosialistijohtomme vallankumousta ja olojen täydellistä mullistusta. – Sanoiko se tämän edes aikanaan työväelle? – Ei! Se petti sen siinäkin. Koko yhteiskuntamme liitteet ovat natisseet tämän vallankumouksen käsissä. Ja silloin kuin tätä kirjoitetaan, ei asema vielä ole lopullisesti selvitetty. Mutta meidän yhteiskuntamme on selviytyvä asiasta. Se ei voi hajota ja mennä nurin. Se päinvastoin kukistaa myös sen sosialistijohdon harjoittaman sorron, joka sitä on painajaisena painanut. Se kääntää tuon johdon valmistaman vallankumouksen itseään sosialistijohtoa vastaan. Se vie koko meidän yhteiskuntamme vapauteen ja edistykseen. Joku kysynee, mitä kaikella tällä on tekemistä maanmittaustoimen kanssa? On paljon! Sillä on luonnollista, että vasta nyt, kun meidän oloissamme vallinnut sosialistijohdon pakkovalta on saatu kukistetuksi, niissä päästään tarpeellisella voimalla todelliseen luovaan työhön. Ainoastaan kiinnittämällä ensin huomion niihin vapaan toiminnan esteisiin, jotka viime viikkojen suuret tapahtumat ovat poistaneet, voimme saada oikean kuvan sen edistyksen monipuolisuudesta ja ripeydestä, joka meillä on lähiaikoina odotettavissa. Ja niinikään vasta noiden seikkojen tarkastaminen antaa meille oikean kuvan siitä hengestä ja suunnasta, jossa tuo edistys tulee kulkemaan. Sosialistijohdon vallankaappausyrityksen kukistaminen on nimittäin tehnyt täydellisen lopun siitä venäläisestä veljeilystä, johon osa meidän kansaamme ja erityisesti tuo sama sosialistinen johto viime aikoina teki itsensä syypääksi.
– –
Viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet meidän suuren agraarireformimme, erityisesti torppariolojen järjestämisen välttämättömyyden entistä selvemmin. Monet niistä, jotka sitä vielä joku aika sitten vastustivat, ovat saaneet kouraantuntuvalla tavalla itse kokea sen tarpeellisuuden. Onkin odotettavissa, että sitä koskeva lainsäädäntö saadaan viipymättä aikaan. Ja silloin alkaa sen toteuttaminen, joka suurelta osaltaan on maanmittarikunnan suoritettava. On odotettavissa, että tämä meidän ”talonpoikain vapauttaminen” saa meillä aikaan entistä suuremman maatalouden sekä muunkin taloudellisen elämän nousun, samoin kuin muiden maiden agraarireformit ovat niissä aikoinaan saaneet aikaan.
Juhani Kostet kirjoittaa Helsingin kaupungin kaupunkimittauksen historiikissa ”Helsingin kaupunkimittauksen vaiheita” mm. seuraavaa:
Kumouksellinen toiminta alkoi Suomessa tammikuun lopussa 1918, joskin kunnallinen vallanvaihto tapahtui hitaasti. Helsingin Työväenyhdistysten Eduskunta korvasi vähitellen laillisen kaupunginvaltuuston. Asioiden valmistelua ja toimeenpanoa varten perustettiin Helsingin työväen toimeenpaneva komitea.
Kaupungininsinööri Idström ilmoitti helmikuun alussa, ettei hän voinut täyttää velvollisuuksiaan vallitsevassa tilanteessa. Rakennuskonttorin valtuuskunta valitsi Idströmin tilalle komissaariksi valtuutettu Yrjö Oksasen.
Pääosa rakennuskonttorin henkilökunnasta oli lopettanut työnsä vallankumoushallinnon miehitettyä konttorin. Geodeettisten töiden osaston vastaavaksi kaupungingeodeetti Lillen tilalle määrättiin A. Malm. Osastolle jäi vain neljä piirtäjää. Hekin päättivät luopua työstään neljän viikon kuluttua. Virkamiesten suhtautumiseen vaikutti oleellisesti Virkamiesten Keskusliiton tekemä päätös olla palvelematta ”vallan anastajia”.
Rakennuskonttorin virallisen toimintakertomuksen mukaan koko rakennuskonttorin toiminta keskeytettiin 5.2. ja töihin ryhdyttiin taas saksalaisen sotaväen vapautettua Helsingin 5.4.1918.
SMYA kertoo kesän alussa tapahtumista Maanmittauslaitoksessa otsikolla ”Maanmittaushallitus kapinan aikana”. Juttu oli piilotettu otsikon ”Pieniä tietoja” alle:
Maanantaina, huhtikuun 15 p:nä pääsi Maanmittaushallituskin taas jatkamaan tammikuun lopussa keskeytynyttä toimintaansa. Ensi työksi toimeenpannussa inventeerauksessa huomattiin viraston melkein kokonaan säästyneen siltä surulliselta kohtalolta, mikä punaisen hirmuhallituksen aikana on tullut useampain muiden virastojen osaksi.
Maanmittaushallituksen huoneustoa vartioimaan ilmestyi heti muutamia päiviä ”vallankumouksen” alkamisen jälkeen punaisia kiväärimiehiä, ja taloa vahdittiin sitten visusti aina huhtikuun 13 p:ään asti, jolloin portilla seisoneet urhot livistivät tiehensä ensin kätkettyään kiväärinsä talon kellariin. Useita eri kertoja olivat kansankavalluskunnan toimihenkilöt kyllä täälläkin käyneet, vieden mukanaan karttoja, pantografeja, kirjoituskoneen sekä yhtä ja toista muuta omaisuutta; erikoisesti näyttivät näitä herroja miellyttäneen – suurennuslasit, joita on hävinnyt useimpia kappaleita. Suurin osa kadonneesta omaisuudesta on kuitenkin nyttemmin löydetty erinäisistä kapinallisten hallussa olleista laitoksista ja siis saatu takaisin, mutta ryöstäjäin saaliiksi näyttää jääneen m. m. 4,500 kpl. Suomen yleiskartan lehtiä, joista suurimman määrän itse ”ylipäällikkö” Wesley oli käynyt ”takavarikoimassa”.
Tuntuvampi vahinko on Maanmittaushallitukselle koitunut kuitenkin sen kautta, että punaiset, murtauduttuaan Lilius & Hertzberg O.Y:n kirjapainon varastokellariin, jossa Maanmittaushallituksen karttakiviä on säilytetty, ovat sieltä ottaneet haltuunsa useampia yleiskartan kaiverruskiviä semmoisia karttalehtiä varten, joista entinen painos on ollut lopussa.
Kun yhden ainoan tämmöisen kiven kaivertamiseen menee toista vuotta, on Maanmittaushallituksen, ellei kiviä onnistuta pilaantumattomina takaisin saamaan, ainakin väliaikaisesti käytettävä muita, vähemmän aikaa vieviä keinoja uusien painoksien saamiseksi näistä lehdistä. (Kivet kuuluvat myöhemmin löydetyn kapinallisten hallussa olleesta Tilgmanin kivipainosta.) Maanmittauslaitoksen päällikkönä eli ”valtuutettuna” on tällä aikaa ollut joku Lepola-niminen mies, jolla näyttää toki olleen sen verran arvostelukykyä, ettei hän ole uskaltanut edes yrittääkään ”virkaansa” hoitamaan, parisen kertaa kuuluu vain pikimältäin käyneen Maanmittaushallituksessa.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Jürgen Grönfors: Maanmittarit vuonna 2018
