TEKSTI: PASI LAURILA – REINO RUOTSALAINEN – MAURI VÄISÄNEN – MARTIN VERMEER
Tartossa vuonna 1920 tehdyn rauhansopimuksen mukaan Suomi sai Petsamon alueen, jonka pisin pyykkiväli määriteltiin seuraavasti: Valtakunnanraja kulkee Pummanginvuonon ja Oserkovuonon välisen kannaksen keskivälistä
(LAT 69o 39,1’; LON 31o47,6’) suorana viivana Korvatunturin rajapyykkiin N:o 90.
Vasta perustetun Geodeettisen laitoksen johtaja Ilmari Bonsdorff järkeili kireä aikataulu huomioiden: ”Suoran rajaviivan molemmissa ennakolta määrätyissä päätepisteissä tehdään tähtitieteelliset paikanmääritykset havaitsemalla sekä leveys- että pituusaste. Näiden määritysten perusteella lasketaan pisteitä yhdistävän geodeettisen viivan azimuti toisessa päätepisteessä, ja tämän azimutin pohjalla määrätään rajaviivan alkusuunta, jota koneiden avulla sitten koetetaan pysyttää muuttumattomana, kunnes on päästy toiseen päätepisteeseen. Jos silloin osoittautuu, että virhe toiseen päätepisteeseen saavuttaessa on liian suuri (yli 100 m), on raja korjattava käymällä se takaisin.”
Haastava tehtävä
Aikataulu oli kireä. Sisäasiainministeriö määräsi, että rajankäynti on suoritettava 9 kuukauden kuluessa komissionin nimittämisestä eli ennen 14. päivää marraskuuta 1921. Siis koko rajankäyntityö oli suoritettava yhden kesäkauden, noin 80 vuorokauden, kuluessa.
Tähtitieteellinen paikanmääritys
Pituusasteen määritys. Korvatunturilla otettiin vastaan Nauenin aikasignaalit Hampurin Seewarte -laitoksesta. Ajanmäärityksistä saadut kellonkorjaukset redusoitiin Nauenin signaalien epookkiin. Ajanmääritykset suoritettiin yksinomaan havainnoista pohjantähden vertikaalissa vuoroin kaukoputken kummassakin asennossa. Kaikki kellonkorjaukset redusoitiin 12 tuntiin Greenwichin aikaa käyttämällä kellonkäynnin arvoja. Korvatunturin longitudiksi saatiin 1h 57m 19,46s + 0,09s. Tämä poikkeaa geodeettisesta pituusasteesta vajaat 3”. Merkittävin syy eroon lienee luotiviivanpoikkeamassa, josta Bonsdorffilla saattoi olla vain likimääräinen käsitys.
Vastaavalla tavalla määritettiin myös rajan pohjoispäässä astronomisen pisteen 10 pituusaste. Tosin Nauenin signaali ei sinne kuulunut vaan käytettiin Moskovasta välitettyjä Greenwichin aikasignaaleja.
Leveysasteen määritys. Latitudimääritykset tehtiin pääasiassa pohjantähden zeniittivälin mittausten avulla. Kellonkorjaus saatiin longitudia varten tehdystä ajanmäärityksestä. Korvatunturin leveysasteeksi saatiin astronomisessa koordinaatistossa 68o 4’ 18,8”. Se poikkeaa geodeettisesta leveydestä noin 7”. Ero on melko tarkoin luotiviivanpoikkeaman pohjoiskomponentin suuruinen.
Rajaviivan suunta (atsimuutti). Varmuuden vuoksi Korvatunturilla määritettiin myös Talkkunapään atsimuutti ja Maattimuotkassa Peuravuonon atsimuutti.
Itse rajaviivan atsimuutti voidaan laskea päätepisteiden geodeettisista koordinaateista. Bonsdorffin käytti rajankäynnissä tarkemmin perustelematta atsimuuttia 211o 49’ 51”.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Petsamon rajankäynnin 1921 geodesiasta
