Pääkirjoitus: Virokin 100

ARI LAITALA

Meren erottamat sukulaiset alkavat olla kuin kaksoset, jotka muistuttavat vuosi vuodelta enemmän toisiaan.
Kuten kaikkien tuoreessa muistissa on, täytti lähin sukulaisemme Viro sata vuotta muutama kuukausi sitten, täsmälleen 24.2.2018. Olemme käytännössä siis samanikäisiä. Samankaltaisuuksien lista on tietysti hämmästyttävän pitkä, itsestäänselvyyksiä ovat läheisen kielisukulaisuuden lisäksi mm. saksalaisen Fredrik Paciuksen sävelmän omiminen kansallislauluksi lahden molemmin puolin.

Maankäytön puolesta voin ylpeänä todeta, että Viro on ollut säännönmukaisesti esillä myös Maankäytön palstoilla. Viroon keskittyviä juttuja löytyy lehden avoimesta digitaalisesta arkistosta (www.maankaytto.fi) ainakin numeroista 3/2006, 4/2007, 1/2008 ja 1/2011. Kaiken kruununa on Pekka Lehtosen tuore kaksiosainen analyysi Viron maanmittausalan huimasta kehityskaaresta numeroissa 3/2017 ja 4/2017.

Läheisestä sukulaisuudesta johtuen on syytä muistella lyhyesti muutamia yhteisiä hetkiä matkan varrelta. Urheilusuhteet ovat aina tilaisuuden koittaessa olleet läheiset ja lämpimät. Myös voimasuhteet ovat ajan saatossa vaihdelleet. Historian lehdiltä löytyy mm. koripallon EM- kisat 1939 (Liettuassa), jossa Viro voittaa Suomen pistein 91–1. Mutta eipä siitä sen enempää.


Omaan teini-ikäiseen tietoisuuteen Viro puskee ensimmäisen kerran Juicen Eesti-kappaleen myötä vuonna 1983. Seuraavana vuonna Velipuolikuussa esitetään tajunnan räjäyttävä sketsi Raivola-rysäpöksy, jonka pelkkä muistelu vetää naaman vieläkin hymyyn. Muutaman vuoden päästä huomiota herättää virolainen punkkari Villu Tamme, jonka miliisi toimittaa putkaan lähes päivittäin epäsovinnaisen pukeutumisen johdosta. Levy ”Külmale maale” sisältää kappaleen Tere perestoika, jonka lyriikkaa on melko helppo seurata suomalaistenkin. Kappale nousee pieneksi ilmiöksi myös Suomessa ja muutoksen tuulet etelärannalla ovat jo selvästi aistittavissa. Laulavan vallankumouksen saattelemana Viron suvereniteetti palautuu jälleen 1991.

Ennätän ensimmäisen kerran Viron maaperälle loppuvuodesta 1991. Elintasokuilu on valtava. Tyhjätasku maanmittariopiskelijakin on rikas kuin kroisos. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan Maanmittarikilta löytää nopeasti yhteydet virolaisiin opiskelijatovereihin. Yhteistä kieltä tapaamisessa ei ole (Virossa ei englantia juuri opetettu), mutta eipä se tekniikan opiskelijoilta paljon ota aikaa, kun juttu alkaa jo sujuvasti luistaa puolin ja toisin  Tarkempaa käsitystä maanmittariopiskelijoiden nykyisestä yhteydenpidosta minulla ei ole, mutta esim. Maanmittauspäivien osalta yhteydenpito ja molemminpuoliset vierailut ovat säännöllisiä.
Viime kuukausina ainakin Suomen puolella on puhututtanut helmikuussa valmistunut selvitys Helsinki–Tallinna-rautatietunnelista (FinEst Link). ei ole ensimmäinen kerta, kun tunneliasiaa selvitetään. Edellinenkin selvitys on lähes tuoreessa muistissa, vuodelta 2015. Maailma on noista ajoista kuitenkin muuttunut. Baltian maat yhdistävästä Rail Baltica -rautatiehankkeesta tulee totta. Varsinaiset rakennustyöt alkavat alkuvuodesta 2019. Tallinnasta alkava rata tulee jatkumaan Liettuan rajalta Varsovan kautta Berliiniin. Sitä kautta se yhdistyy sellaisiin suuriin satamiin kuin Rotterdam, Amsterdam ja Hampuri.

Varsinaisen Rail Baltican osalta puhutaan Baltian alueen suurimmasta investoinnista sataan vuoteen. Hankkeen kustannusarvio on noin 5 mrd. euroa. Hanke on valtava haaste myös maankäytöllisesti. Arviolta tuhansia kiinteistökauppoja on vielä edessä ja erilaisiin lunastusmenettelyihin jouduttaneen turvautumaan laajassakin mitassa. Lunastuskorvauksen määrittäminen onkin tämänvuotisen Baltic Valuation Conferensen pääteema. Konferenssi pidetään 6.–8.9.2018 Riikassa. Teema tuskin voisi olla ajankohtaisempi suomalaistenkaan näkökulmasta, kun lunastuslainsäädännön uudistustyö on nyt edennyt uudistamistyöryhmän asettamiseen.
Mutta takaisin vielä Helsinki–Tallinna-tunneliin, jonka tasan satasivuinen raportti valmistui helmikuun lopulla. Ajatushan on se, että Helsinki olisi lopulta Rail Baltican pohjoinen pääkaupunki. Selvityksessä pääpaino on varsin pitkälle Keski-Eurooppaan suuntautuvassa junarahtiliikenteessä. Toinen selkeä kokonaisuus on uuden kaksoiskaupungin muodostuminen ja siihen liittyvä pendelöinti.

Tunneliselvityksen johtopäätöksissä tunnustetaan tosiasiat. Valituista näkökulmista ja tehdyillä oletuksilla hanke ei liene kannattava. Mutta myös toimenpide-ehdotukset osuvat oikeaan. Tähänastisilla tiedoilla ei myöskään ole syytä lopettaa selvitystyötä, vaan pikemminkin entistä ponnekkaammin hankkia puuttuvat lisätiedot. Selvityksessä ehkä parhaana Helsinki–Tallinnan verrokkina pidetään Öresundin aluetta eli Kööpenhaminan ja Malmön kaksoiskaupunkia lähiseutuineen, joita on vuodesta 2000 yhdistänyt silta ja reilun puolen tunnin junamatka. Öresundin aluetta pidetään yhtenä Euroopan dynaamisimmista alueista. Kattavia tilastoja alueen talouskasvun kiihtymisestä ei ihan nopeasti löydy, mutta yksittäiset luvut ja indikaattorit tukevat kuitenkin hypoteesia kasvaneesta kilpailukyvystä ja nopeutuneesta talouskasvusta.

Nyt julkaistussa selvityksessä tunnustetaankin se tosiasia, että muodostuvien kaksoiskaupunkien talouden dynamiikkaa ei edelleenkään tunneta kovin hyvin ja että aihetta tulisi tarkemmin selvittää valittavista näkökulmista. Näin epäilemättä onkin. Mikäli voitaisiin esim. osoittaa, että kaksoiskaupunkikehitys ruokkisi talouskasvua vaikkapa vain 0,25 prosenttiyksikön vuotuisella lisällä ja vain pääkaupunkiseutujen alueella, ollaankin äkkiä melko kiinnostavan investoinnin äärellä.

Oleellinen kysymys on siis se, miten ja millaiseksi kaksoiskaupungin talouden dynamiikka kehittyisi. Viron huima kehitys digiasioissa antaa aihetta mielenkiintoisiin tulevaisuudenkuviin. Meilläkin voitaisiin jo nyt ottaa enemmänkin oppia Viron monista digiratkaisuista, kuten Viron kansallisesta palveluväylästä X-roadista ja sen sote-sovelluksista. Itse olen ohimennen päässyt näkemään Viron kiinteistömarkkinoilla käytössä olevaa kiinteistökauppadataa rakennustietoihin liittyen ja siinä kyllä leuka loksahtaa.

Viron innovaatio-osaamista taustoittaa järjestelmäarkkitehti Artur Novek Ilta-Sanomissa 17.2.2018: ”Meillä vain ei ollut varaa olla tehottomia.” Tallinn Music Weekin johtaja Helen Sildna jatkaa samassa lehdessä: ”Innovaatioita syntyy, kun ei ole vakiintuneita toimintatapoja.”

Yksinkertaisen kaunis esimerkki virolaisesta innovaatiosta on e-kansalaisuus. Ulkomaalaiselle kyse on lähinnä yksinkertaistetusta tavasta perustaa yritys Viroon ja hoitaa hallinnollisia ja pankkirutiineja. Homma näyttäisi toimivan. Viron ”e-kansalaiset” ovat olleet perustamassa jo tuhansia yrityksiä Viroon.

Viron tulevaisuus näyttää paitsi kiinnostavalta, myös lupaavalta. Maa suuntautuu vahvasti läntiseen Eurooppaan ja Skandina­viaan. Yhteiskunta näyttää toimivan erinomaisen hyvin verrattuna joihinkin entisiin Itä-Euroopan maihin, kuten vaikkapa Puolaan ja Unkariin, joiden ”demokratia” alkaa saada erittäin huolestuttavia sävyjä. Tulevaisuudenuskoa valaa varmasti myös virolaisten nuorten saavutukset ja koulujärjestelmän toimivuus. Uusimpien (2015 ) PISA-tulosten valossa Viro on pikkuhiljaa hiipinyt Suomen rinnalle ja jo ohikin, sekä matematiikassa että luonnontieteissä. Lukutaidoissa oltiin sentään vielä edellä. Vuonna 2015 PISAssa arvioitiin myös yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua. Siinäkin Viro sijoittui Suomen edelle, sijalle 6. keskiarvolla 535. Suomi on kylläkin heti seuraavalla sijalla keskiarvolla 534. Voimme lohduttautua sillä, että ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Muita eurooppalaisia ei kymppisakkiin sitten mahtunutkaan. Siinä ne olivat, kaksi parasta eurooppalaista, Viro ja Suomi.

Ari Laitala Author

Vastaa