Kvanttimekaniikan eräs ominaisuus on se, että havaitsija vaikuttaa havainnon lopputulokseen ja myös, että mitään eksaktia ilmiöistä ei voida sanoa, on vain jonkinlaista todennäköisyyttä. Nämä periaatteet sopivat myös erittäin osuvasti kiinteistöarviointiin tai ainakin niin olen ollut tulkitsevani kiinteistöarviolausuntoja katsellessani. Viime vuosisadan alkupuolella Niels Bohr ja Albert Einstein väittelivät kvanttimekaniikasta ja kertoman mukaan Einstein oli sanonut, ettei hän ymmärrä eikä hyväksy koko kvanttimekaniikkaa, jota Bohr innokkaasti puolusti. Harva meistä edelleenkään voi syvällä rintaäänellä ilmoittaa ymmärtävänsä Bohrin ajatuksia, vaikka kvanttimekaniikka on jo käytössä käytännönkin tasolla.

On ainakin minulle myös epäselvää, onko monesti kysymys kvanttimekaniikasta tai aivan muusta. TV:ssä oli muutama vuosi sitten ohjelma, jossa ensimmäisessä vaiheessa sekä koehenkilöt että tutkijat tiesivät, mitkä pillerit olivat sokeripillereitä ja mikä taas oikeaa lääkettä. Tulos oli, että oikea lääke vaikutti selkeän parantavasti. Seuraavassa vaiheessa vain tutkijat tiesivät, mitkä pillerit olivat oikeaa lääkettä ja kas kummaa, lopputulos oli edelleenkin lääketehtaita hivelevä. Kolmannessa vaiheessa eivät koehenkilöt eivätkä tutkijatkaan tienneet pillereiden laatua ja yllätys yllätys, lopputulos oli kuin haulikolla ammuttu. Onko tämä esimerkki kvanttimekaniikan vaikutuksesta, hm?

Veturimies on aiemmin kirjoittanut ar­vioin­tilausuntojen ns. astian mausta, mutta Jarrumies palaa taas aiheeseen. Olen aivan äskettäin törmännyt taas muutamaan tapaukseen, joissa hinta-arviot poikkeavat toisistaan suuresti. Esimerkiksi tuoreimmista otan yhden, jossa korvauksensaajan puolelta hinnaksi oli esitetty 2,2 miljoonaa euroa ja maksajan puolelta 0,5 milj. euroa. Tässä jutussa oli vielä kysymys rakennuspaikasta, jollaisten kaltaisia kauppoja oli saatavilla aivan lähellä tehtyinä kohtuullinen määrä, jolloin hintahaitari kyllä ihmetyttää.

Toiseksi esimerkiksi otan yli kolmenkymmenen vuoden takaisen lunastustoimituksen, jossa vastaavat luvut olivat 1 milj. mk ja puhdas 0. Näiden arvioiden kummatkin esittäjät olivat professoreita ja ensiksi mainittu käytti toisesta nimitystä ”sosialistisen arviointitieteen edustaja”. Tässä jutussa arvion antoi myös kolmas, arviointifirman arviomies, jonka tulos oli muutama 100 000 mk. Juttu eteni korkeimpaan oikeuteen ja lopputulos oli lähimpänä arviointifirman miehen esittämää. Tässä toisessa jutussa olikin kyllä vaikeammin arvioitava kohde, mutta huomattavaa on, että kummassakaan ei kysymys ollut ns. korvausvaatimuksesta, jonka tarkoituksena on vain saada korvauksen saajalle niin suuri korvaus kuin mahdollista, vaan ainakin oikeudelle jätettyjen lausuntojen otsikkojen mukaan kyseessä olivat ”arviointilausunnot”.

Vaikka tällaisessa tilanteessa, jossa on kysymys oikeudessa tai toimituksessa olevasta riidasta, ja arviomies pyrkii toimimaan mahdollisimman puolueettomasti, osapuolten intressit ja mielipiteet vaikuttavat arviomiehen lausuntoon joko suoranaisesti tai ns. piilovaikutuksella, ainakin jossain määrin.
Tänä päivänä sosiaalinen media ja valeuutiset yksin ja yhdessä sotkevat kuvioita entisestään. Näistä vaikuttamisista kirkkaimpia esimerkkejä ovat Britannian Brexit ja USA:n presidentinvaalit. Brexitin osalta päähämmentäjä vielä ilkkui jälkeenpäin, kuinka helposti hän valeuutisilla sai käännettyä kelkan Brexitille myönteiseksi.

Valeuutiset ovat tänä päivänä entistä enemmän esillä ja ylipäätään median käyttäminen oman tarkoitusperän suosimiseen ja emme useinkaan voi olla varmoja, onko uutinen totta vai vain robotin tai muun harhauttajan kirjoittamaa valeuutista.

Pakkolunastuslait ovat mietinnän alla ja ns. leikkaussäännös, jota on käytetty todella harvoin, saattaa poistua kuntien maapolitiikan työkalupakista.

Raakamaan pakkolunastukset ovatkin olleet viime aikoina kovasti tapetilla. Lempäälän Vuoreksessa kunta suunnittelee raakamaan lunastamista ja Aamulehti kirjoitti 11.4.2018, että seitsemän maanomistajaa lyö Vuoreksessa päätä seinään, kun kunta ei suostu niiden kanssa maankäyttösopimuksiin. Lehden mukaan kunnan neuvottelijat haluavat saada maat haltuunsa raakamaina lähinnä metsämaan hinnalla, jolloin kunta saa 95 % kaavan myöhemmin tuomasta arvonnoususta.

Tähän ja muihinkin vastaaviin artikkeleihin vastasi Aamulehdessä 12.5.2018 Kuntaliiton kehittämispäällikkö Matti Holopainen ja otsikko oli ”Kunta ei rikastu raakamaan hankinnalla”. Holopaisen mukaan kaavoitushankkeen aiheuttamat kustannukset voidaan pääosin kattaa maanmyyntituloilla. Tällöin nämä kustannukset eivät tule muiden veronmaksajien maksettaviksi. Puheet kunnan rikastumisesta raakamaan hankinnalla ovat hänen mukaansa perusteettomia.

Vantaalla on jo käynnissä Saraksen maiden pakkolunastus, mutta lunastuslupa odottaa vielä laillistumista. Maanomistajien asiamiehenä tai ainakin puolesta puhujana on esiintynyt eläkkeellä oleva professori, jonka mukaan Vantaan kaupunki on suoraan tunnustanut ”ansiotarkoituksessa tapahtuvan lunastuksen, koska maan arvon nousulla on suuri merkitys kaupungin budjettiin”. Hänen mukaansa herää kysymys, voiko pakko­lunastusta käyttää tällaisessa tarkoituksessa. Yleinen linja hänen mukaan Euroopassa on, ettei näin voi menetellä.
Suomen pakkolunastuksia on ollut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa muutama eikä ainakaan Suomen osalta ole ollut huomautettavaa, kuten eräiden eteläisen Euroopan maiden kohdalla on ollut laita. Professorin esittämää yleistä periaatetta pakkolunastusten osalta ei ainakaan Jarrumies ole löytänyt.

Lopuksi kevennystä raskaaseen aiheeseen. Suomalainen ja amerikkalainen kiistelivät jääkiekkomatsin tauolla, kummalla on paremmat kirurgit. Amerikkalainen kertoi, että heillä kun meni sodassa taistelijalta molemmat silmät, niin kirurgi laittoi hänelle lasisilmät ja hän näkee yhtä hyvin kuin ennenkin. Tähän suomalainen, että eihän tuo vielä mitään. Meillä vei talvisodassa kuularuisku eräältä taistelijalta kummankin käden sormet ja hänelle suomalainen kirurgi asensi sormien tilalle lehmän tissit. Nyt hän on Suomen paras pianon soittaja ja lypsää vielä sormistaan 18 litraa maitoa päivässä. Siihen amerikkalainen tokaisi, että valehtelet, ei tollaista ole kukaan nähnyt, johon suomalainen vastasi, että on nähnyt, se teidän lasisilmämies.

Onko niin, että sama lasisilmämies on löytänyt Eurooppa-oikeuksista ratkaisuja, jotka tyrmäisivät Vuoreksen ja Saraksen pakkolunastuksen, kysyypi

Jarrumies