Maanmittausta tallentamassa: Skanneri museoon

JÜRGEN GRÖNFORS

MUSEOTOIMIKUNNAN TOIMESTA on maanmittausalan kojeita, laitteita, karttoja ja kirjallisuutta kirjattu rekistereihin jo vuosia. Kirjaamista on tehty jo niin kauan, että kohta alkaa epäillä, onko rekisteröintijärjestelmä niin vanha, että sitä ei voi lukea kuin vanhoilla ohjelmilla. No, digitointia on kuitenkin jatkettu. Vanhoja valokuvia on alettu skannata jo joitakin vuosia sitten ja työ etenee hyvää tahtia. Kojeet ja laitteet on pääosin kuvattu. Pari vuotta sitten toteutetun menestyksekkään hankkeen tuloksena saatiin kaikki vanhat haastattelunauhat digitoitua.

Digitointia paitsi ovat enää museoon kertyneet kartat, jotka ovat pääosin kunnilta peräisin. Kaikki kartat on numeroitu ja kirjattu rekisteriin, mutta ovat saatavilla vain paperilla tai muovilla. Niinpä syntyi halu ja tarve saada nekin sähköiseen muotoon. Miten tämä onnistuisi? Ensin ajateltiin, että kokeillaan valokuvaamista. Kokeiluja tehtiin erilaisilla laitteilla ja mitä kalliimpi ja tarkempi kamera oli, sitä parempi oli tulos. Pystytettiin oikein kuvauspaikka valkoisine taustoineen ja karttojen ripustussysteemillä. Kameran piti olla tietysti jalustalla. Tulos oli varsin hyvä, mutta ei erinomainen sillä kuvaa suurennettaessa pienimmät tai epäselvimmät tekstit menivät niin rakeisiksi, ettei niistä saanut selvää. Mutta kaikesta huolimatta museotoimikunta päätti koota jostain rahat kunnon kameran hankintaan.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

 

Vastaa