Jyvitys

TEKSTI: JÜRGEN GRÖNFORS
Suomen maanmittari-yhdistyksen Aika­kauskirjan vuoden 1899 numerossa käsiteltyjä asioita.

Maan arvon määrittäminen on tarpeen maita jaettaessa uudelleen maanomistajien välillä tai erilaisissa halkomistoimenpiteissä. Asia on laajasti esillä SMYA:ssa ja yhdistyksen kolmannessa kokouksessa. Asiaa käsitellään erilaisin tuottoarvolaskelmin ja esimerkein. Esille otetaan myös maanviljelijöiden tavat ja tuntemukset.

Maanmittausasetus v. 1848 säätää että korkein jyväluku on 10, ja siitä sitten alespäin, kun taas metsästä on säädetty korkeammaksi 2 jyvää.
– –
Käytännössä tulee sangen pian huomaamaan kuinka tärkeätä on että jyvitys nojautuu tuollaiseen läpeensä perusteelliseen tarkasteluun. Sillä erilaiset asianhaarat vaikuttavat suoranaisesti maanarvoon ja siis myöskin jyvitykseen. Maanviljelyksen voi tosin järjestää monenlaisiinkin vuoroviljelyksiin, mutta ei siltä pidä liian äkkiä päättää, että suotuisemmissa oloissa edullisemman tavan välttämättä aina täytyy olla myöskin kaikissa oloissa parhaan; sen saattaa yksinomaan aika osottaa. Maanomistajan oma etu pakoittaa häntä koettelemaan kaikkia ja noudattamaan sitä mikä osottautuu edullisemmaksi. Parasta on sentähden toimittaa tuotantolaskut niiden viljelystapojen perusteella, jotka paikkakunnalla ovat yleensä käytännössä. Sillä vaikkapa toimitusmiehen mielipide näiden viljelystapani tarkoituksenmukaisuudesta olisikin toinen kuin maanomistajani niin ei hän kuitenkaan pakoittamalla voi saada mielipiteitään hyväksytyiksi, sillä talonpojat pysyvät yleensä vanhoillisina kunnes he vasta pitkien aikojen kuluessa vähitellen rupeavat noudattamaan uusien aatteiden pääasiallisimpia edistysmuotoja. Mutta äkkiä se ei mene ja kaikkien vähimmin onnistuu yksityinen maamittari lyhyen toimituksen kestäessä aikaan saamaan äkkinäistä muutosta mielipiteissä, jonkatähden siis täytyy mukautua paikkakunnan tavan mukaan. Kansan käsitys tarkoituksenmukaisuudesta tuntuu kyllä useinkin omituiselta sen mielestä, joka ei olosuhteita tunne. Se voi melkoisessa määrässä riippua uppiniskaisuudesta vanhoillisuudesta ja esi-isien tapojen kunnioituksesta, mutta siinäpä myöskin on voima, joka ei kavahda hätää ja vastuksia eikä vaaran hetkenä jää avuttomaksi, sillä ”niin on isä ja isoisä, niin on isoisäkin tehnyt”; ja siinä näkee talonpoika parhaat takeet vanhain tapain etevämmyydestä uusien koettelemattomien rinnalla, jotka ehkä kyllä muualla käyvät laatuun: mutta jotka ”eivät meidän tyyliin sovi”. Sentähden täytyy heidän ”tyylinsä” kun se on vakaantunut ja noudattaa kansan käsitystä sellaistakin kuin esim. muutamin seuduin Pohjanmaalla, jossa vielä nytkin hyvin laihoilla neva-niityillä tehdään heinää vieläpä niinkin pitkälle rannoilta ettei heinänteon enään luulisi ollenkaan kannattavan kun ainoastaan muutama korsi kullakin lyönnillä kaatuu, mutta niillä paikkakunnilla sanotaan: ”jos viisi kaatuu niin lyö pois.”

Suomen Maamittariyhdistyksen kolmannessa varsinaisessa kokouksen käsitellään laajasti jyvitystä, sen historiaa ja toimitusmiesten oikeuksia suomeksi ja på svenska. Asiaan liittyviä ehdotuksia tehdään useita.

Mielestämme olisi siis mainittua esitystä muutettava siten, että tilukset jyvitettäisiin todennäköisesti saatavan puhtaantulon mukaan rahaksi arvattuna hehtaaria kohden.
– –
Då det blifvit ifrågasatt att utbyta vårt nuvarande graderingssystem mot det svenska, däri åt de bästa egorna gifves graden 1 och åt de öfriga högre grader i omvändt förhållande till jordens värde, så torde frågan närmast afse ett dryftande af, huruvida detta svenska system eger företräden framför vårt graderingssätt.
– –
Då penningevärderingen sålunda eger de mest oförtydbara fördelar framför både det svenska och vårt graderingssystem, så anser Vasa landtmätareklubb: att ifall ett utbytande af vårt nuvarande graderingssätt vidare kommer att ifrågasättas, en öfvergång med fördel kan ske endast till penningevärdering, men att hellre vårt nuvarande graderingssätt måtte bibehållas än det svenska hos oss införas.
– –
Viimeksi on niin kutsuttu prinsiippikomitea vuodelta 1884 tätä kysymystä käsitellyt jyvityksen yhteydessä ja tullut kaikille tunnettuun lopputulokseen »että toimitusmaamittarille ja jakolautamiehille annettaisiin täysi oikeus, kuulusteltuaan maanomistajain mieltä, määrätä ja päättää jyväluvuista.« Mainitun komitean perustelut ehdotettuun muutokseen ovat niin asialliset ja hyvin mietityt ettei niihin ole mitään lisättävää. Tämän kysymyksen esille ottamiseen taas on aiheuttanut jyvityksen yhä lisääntyvät väärinkäytökset erittäinkin tiluslohkomisissa, palstoituksissa ja tilusvaihdoissa. Asetuksessa maatilojen osittamisesta 12 p. Kesäkuuta 1895 ei nimittäin ole tehty muutosta jyvityksessä edellämainitun komitean ehdottamaan suuntaan. Sikäli kuin kansa entistä enemmän on ruvennut harrastamaan maanjako-asetusten tuntemista, on se myöskin havainnut tämän takaportin asetuksen kiertämiselle ja veronalaisen maan vähentämiselle ilman mitään vastiketta maassa.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Vastaa