Polyteknisessä opistossa erimielisyyksiä

TEKSTI: JÜRGEN GRÖNFORS

Suomen maanmittari-yhdistyksen Aika­kauskirjaN vuoden 1900 numerossa käsiteltyjä asioita.

I. Meurman kirjoittaa pitkästi koulutuksesta ja opettajakunnan näkemyksistä Polyteknisessä Opistossa:

Ylihallituksessa auskultanttitutkintoja suoritettaessa on tultu huomaamaan ettei opetus Polyteknisen opiston maanmittaus-ammattikoulussa ole ollut sillä kannalla että maamittareiksi aikovalta siellä olisivat voineet saada vastaista toimintaansa varten riittävää ajan vaatimusten mukaista tieteellistä opetusta, johon Ylihallitus on luullut suurimmaksi syyksi sen ettei opistossa ole ollut ainoatakaan opettajaa, jolla teoreettisten tietojensa ohessa olisi edes jonkunkaan verran käytännöllistä kokemusta maanmittaus- ja jakotoimissa sekä osaksi myöskin sen seikan että oppiohjelmaa laadittaessa ja oppiaineita valittaessa ei ole tarpeeksi arvattu panna huomiota niihin tehtäviin, jotka kuuluvat maamittarien varsinaiseen virkatoimialaan. Ammattiopetus maamittareiksi aikovia varten on nimittäin aina siitä saakka, kun ammattikoulu perustettiin, käsittänyt ainoastaan niinkutsuttua käytännöllistä geometriaa, se on mittaustapoja ja siinä käytettäviä konekaluja, sekä maanmittaus-asetuksia, joiden opetusta kuitenkin ensialuksi vuosina 1879–1884 hoiti eteväksi tunnetut ammattimiehet, nimittäin 1879–1881 nykyinen Ylihallituksen Ylitirehtöri J. Sjölin, ja v. 1881–1884 nykyinen Lääninmaamittari, Kamarineuvos N. Hertz. Senjälkeen on maanmittausasetusten opettaminen ollut uskottuna lakimiehille, jotka paitsi maanmittausasetuksia ovat opettaneet myöskin maamittareille tarpeellisia osia yleisestä laista, mutta joiden opetuksesta tosiaankaan ei ole ollut maamittareille aiottua hyötyä. Maanmittauksen Ylihallitus on siis edellä esitetyllä ehdotuksellaan tahtonut palauttaa opetuksen Polyteknikossa maanmittaus-asetusten opettamisen suhteen likipitäin sille kannalle kuin se asetettiin kohta Polyteknikon lopullisessa järjestämisessä v. 1879, nimittäin että maanmittausasetuksia tulisi opettamaan maanmittausammattimies, mutta että kuitenkin yleisen lain opettaminen jäisi lakimiehen tehtäväksi, kuten luonnollista onkin.
– –
Ja katsoi tämä komitea perusteellisessa lausunnossaan mm. että opetus ja tutkinto maamittareille tarpeellisissa lainopillisissa ja kameraalisissa oppiaineissa olisi annettava Polyteknikossa eikä, kuten sitä ennen, Yliopistossa, koska osa niistä lainopillisista ja kameraalisista tiedoista, jotka ovat maamittareille tarpeelliset, ovat jotenkin syrjässä lainopillisten professorien varsinaisesta opinto-alasta, joten maamittareilla oli hyvin vähän hyötyä luennoista lainopillisessa tiedekunnassa. Yleensä ei lakimiehiä voine pitää paremmin perehtyneinä maanmittauslainsäädäntöön kuin yliopiston professorejakaan ja kun kokemus sekä yliopistossa että myöskin Polyteknikossa on osottanut ettei opetus maanmittausasetuksissa, kun se on ollut lakimiehen hoidettavana, ole täyttänyt sille asetettavia vaatimuksia, vaikkapa sitä on antanut siksi etevä ja tunnettu lakimies kuin nykyinen maanmittausasetusten opettaja Polyteknikossa, niin olisi Keisarillisella Senaatilla mielestämme ollut kylliksi syytä hyväksyä Maanmittaus-Ylihallituksen ehdotus maanmittausasetusten opettamisen siirrosta takaisin lakimieheltä maanmittaus-ammattimiehelle. Mutta niin kuitenkaan ei ole käynyt; päinvastoin on Keisarillinen Senaatti nyt 30 viimekulunutta Huhtikuuta mainitun esityksen johdosta antamallaan päätöksellä määrännyt että Polyteknisen opiston maanmittausosastolle 4000 markan vuotuisella palkkiolla on otettava ylimääräinen opettaja sillä ehdolla että tällä ammatti-osastolla on annettava opetusta paitsi niissä oppiaineissa, joita tähänkin asti on opetettu, myöskin maanmittaustoimituksissa, kuten jyvityksessä, jako- ja veronpano-toimituksissa, tilusjärjestelyissä ja korkeammassa geodesiassa, tullen opetusvelvollisuus asianomaisten opettajien välillä jaettavaksi siten kuin vuotuisissa luku- ja työ-järjestyksissä määrätään.
– –
Mutta lienee lupa epäillä josko todellakin kykeneviä hakijoita, joilla on kylläksi tietoja ja kokemusta maanmittaustehtävissä omassa maassa, tulee ilmaantumaan ja tarpeellisella innolla käymään tähän tehtävään käsiksi, käyttäen siihen riittävästi aikaa ja työtä. Pikemmin on peljättävä että tämä virka tulee olemaan sen hoitajalle ainoastaan syrjätoimena hänen muiden tehtäviensä lomassa ja että yleensä sama henkilö ei pitempää aikaa tule tässä toimessa pysymään, joka tietysti on sangen suureksi haitaksi opetukselle.
– –
Polyteknisen opiston opettajakunta on nyt tämän päätöksen kautta saavuttanut tarkoituksensa. Se on sekä varemmin Maamittariyhdistyksen ehdotuksen että nyt Maanmittaus-Ylihallituksen edellä mainitun esityksen johdosta antamissaan lausunnoissa pontevasti vastustanut mainitun Yhdistyksen ja Ylihallituksen ehdotuksia maamittarien opintoajan pidentämisestä ja vakinaisen opettajan asettamisesta opistoon maanmittaustoimitusten opettamista varten. Ne syyt ja perusteet, joihin opettajakunta lausunnoissaan perustaa vastustuksensa ja mielipiteensä, ovat jo ennemmin tässä aikakauskirjassa osoitetut kokonaan turhiksi ja perättömiksi. Mutta kun opettajakunnalla on niin vaatimaton käsitys oppilaiden hyödystä opistossa olostaan, että opettajakunta lausunnossaan voi väittää oppilailla kaikissa tapauksissa olevan suuremman hyödyn käytännöllisen harjoitusajan pitentämisestä kuin opinto- ajan pitentämisestä opistossa, että siis kuka työskentelevä maamittari tahansa on parempi opettaja kuin Polyteknikon korkeasti oppineet opettajat, niin ei juuri saata ihmetellä, että opettajakunta vastustaa oppilaiden kiusaamista turhanpäin opistossa vielä kauemmin kuin tähän saakka on tehty. Niin kauan kuin maamittarien opetus Polyteknikossa on sillä kannalla kuin se tähän saakka on ollut, voimme tosin mekin puolestamme hyväksyä tämän opettajakunnan mielipiteen, kuitenkin sillä ehdolla että oppilaiden käytännöllinen harjoitus tapahtuu kykenevän ja etevän maamittarin johdolla, mutta emme sentään tahtoisi arvostella opintoja Polyteknikossa niin ala-arvoisiksi, että kuka maamittari tahansa voisi antaa paremman opetuksen kuin siellä saadaan.
– –
Ja kuitenkin oli Maanmittaus-Ylihallituksen ehdotus, kuten ylempänä on selitetty, sellainen ettei sen kautta opetusjärjestys missään suhteessa tule muutettavaksi, mutta sitä vastoin olemme jotenkin vakuutetut siitä, että nyt määrätty muutos varmaan tulee olemaan väliaikainen ja voimme vakuuttaa ettei opetuksen järjestämiskysymys Polyteknikon maanmittausosastolla ennen tule häviämään päiväjärjestyksestä ennenkuin oppiaika tällä osastolla on pidennetty. Ja niin ollen matkaansaattaa nyt määrätty muutos paljon suurempia mullistuksia ja katkonaisuuksia opetuksessa kuin mikä olisi ollut seurauksena Maanmittaus-Ylihallituksen ehdottamasta väliaikaisesta toimenpiteestä.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Vastaa