Wiipurin järjestelyä ja oikeuden merkittävä päätös

TEKSTI: JÜRGEN GRÖNFORS
Suomen maanmittari-yhdistyksen Aika­kauskirjan vuoden 1901 numeroissa käsiteltyjä asioita.

Pienenä tietoina kerrotaan seuraavaa:

Sittenkun kysymys oli noussut täydellisen rakennusjärjestelmän vahvistamisesta Wiipurin kaupungin ulkoreunalla oleville taajaväkisille maalaisyhdyskunnille ja maamittari määrätty sitä varten tekemään alueen asemapiirrosta ja laatimaan rakennusjärjestelmä-ehdotusta sille, on Keis. Senaatti 10. viime Heinäkuuta muun muassa Maanmittaus-ylihallituksen ehdotuksesta tämän työn suhteen päättänyt: että palkkio mainitusta maanmittaustoimituksesta on yleisistä varoista suoritettava ja laskettava työhön ja konseptiasiakirjain valmistamiseen todellisuudessa kuluneen ajan mukaan siten, että kaikista ulkona toimitettavista töistä lasketaan kaksinkertainen päiväpalkkio ja sisätöistä taksan mukainen yksinkertainen päiväpalkka, 12 markkaa; että alueen kartoittaminen on toimitettava tonttikaavassa; että koko mitattavalla alueella on toimitettava korkomittaus eli vaakitus, ja tarpeellinen määrä kiintopisteitä siinä määrättävä; että toimitusmaamittarille on työtä varten yleisillä varoilla hankittava tarpeelliset konekalut: teodoliitti, vaakituskone ja vaakitustanko ja siihen käytettävä korkeintaan 900 markkaa ; sekä että toimitusmaamittarin on työssä noudatettava Ylihallituksen antamia lähempiä työohjeita. Kysymyksenalainen alue käsittää noin 1.000 hehtaaria eli n. k. Kolikkomäki-Tiiliruukin ja Monrepoon eli Vanhan Wiipurin alueet, joista edelliseen kuuluu Talikkalan, Kangasrannan, Kelkkalan ja Huhtialan kylät sekä jälkimäiseen Harjun alue Hietolan kylästä ynnä Sorvalin, Kivisillan, Likolammin, Saunalahden, Pikiruukin, Paulowskin ja Hiekan alueet Monrepoon kylästä.

Lue koko artikkeli PDF-muodossa:

Toimitus Author

Vastaa