TEKSTI: MATTI HOLOPAINEN
Hallitus on valmistelemassa maankäyttöä koskevan lainsäädännön uudistamista. Missä tilanteessa kuntien maankäytössä ollaan ja miten nykyistä järjestelmää olisi tarpeen kehittää kuntien ja kuntalaisten yhteisestä näkökulmasta?
Rakennetun ympäristön suunnittelu- ja toteuttamisvastuu on kunnalla. Kunnan maankäytön ja elinkeinopolitiikan menojen suhteellinen osuus nykykunnan menoista on karkeasti kaksinkertaistunut soteuudistuksen jälkeen. Vähentynyt talouden liikkumavara investointeja tehtäessä korostaa kunnan maankäytön tulojen ja menojen tasapainottamisen tarvetta kunnan toiminnassa.
Kaavan toteuttamista koskevaan lainsäädäntöön kaavaillut muutokset tulisi toteuttaa siten, että kunnalla säilyy mahdollisuus tasapainoiseen taloudenpitoon nykyisellä veroasteella myös maankäytön talouden viitekehyksessä. Yhdyskuntarakentamisen kustannusvastuiden oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kohdentamiseen kuntalaisten, sekä maanomistajien että muiden veronmaksajien kesken, tulisi olla lainsäädännön kehittämisen lähtökohta ja lopputulos.
Seuraavassa tarkastellaan kaavan toteuttamisen toimien ja sitä ohjaavan lainsäädännön tehtävää, nykytilaa ja kehittämistarpeita.
Terve kuntatalous maankäytössä
Terve taloudenpito markkinataloudessa edellyttää, että toiminnan kustannukset ja tuotot kohtaavat samassa budjetissa. Maankäytössä julkisten investointien maahan sidottu tuotto, maan arvonnousu, kuuluu kunnalle ja sen veronmaksajille yhteisesti edellä kuvattujen investointien tekijänä, omistajana ja rahoittajaa. Tämä yleiseurooppalainen periaate on otettu käyttöön teollistumisen ja kaupungistumisen tarpeista ja seurauksena Euroopassa lainsäädännössä ja toiminnassa laajasti jo 1800- ja 1900-lukujen taitteesta lukien. Kunnan omaa maata kaavoitettaessa ohjautuu kaavan tuoma lisäarvo kunnalle lankeavien investointien kustannusten kattamiseen kunnan päättämän elinkeinopolitiikan ja investointiohjelman puitteissa. Kunnan kustannukset ja tuotot kohtaavat samassa budjetissa.
Myös yksityistä maata kaavoitettaessa rakennuspaikkojen sekä luovutustulot että vastaavasti kustannukset ja riskinkanto rakennuspaikan markkinakelpoisuudesta kuuluvat maanomistajalle. Ei ole perusteita sille, että kunnat ja niiden veronmaksajat rahoittaisivat ja kustantaisivat yksittäisen kuntalaisen, yksityisen tahon maankäytön liiketoimintaa ja kantaisivat siihen liittyviä riskejä. Maankäytön lainsäädännön tulisikin varmistaa, että näin ei pääse tapahtumaan. Se on keskeinen oikeudenmukaisuuskysymys kunnassa maanomistajien ja muiden veronmaksajien välillä.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Voimassa olevan Maankäyttö- ja rakennuslain sujuvoittaminen ja kehittäminen
Perustelumuistio:
Lisätietoa: MRL Perustelumuistio
