TEKSTI: MAARIT NORDMARK
Olipa kerran pieni kunta, yksi monista. Kuntaa johti vakaalla kädellä nelikymppinen karriääripoliitikko. Hänellä oli poikkeuksellisesti akateeminen tutkinto, mutta työuransa hän oli tehnyt valtion poliittisessa hallinnossa tukien muita urapoliitikkoja. Sivutoimena hän oli ollut kunnanvaltuuston rivijäsenenä.
Eräänä päivänä M päätti, että muiden tukeminen saa riittää. Hän pyrki kunnanvaltuuston ryhmänjohtajaksi ja puolueensa eduskuntakandidaatiksi. Hyvän markkinoinnin tuloksena hän pääsikin eduskuntaan. Tämän seurauksena monet kotikunnan vapaa-ajan iltapoliitikot hymyilivät onnellisina sekä M:n selän takana että aidosti onnitellen, mutta eri syistä. Kas, M ei ollut suosituin oman kotikuntansa saman puolueyhdistyksen jäsenten parissa. Nyt hänet oli saatu siirrettyä vaikuttamaan muualle.
Puolitoista vuotta eduskunnassa ollessaan M oli syistä, joita hän ei kertonut edes omalle aviomiehelleen, tullut siihen tulokseen, että kotikunnan politiikkaa oli helpompi hoitaa kuin valtionpolitiikkaa. M haasti entisen parhaan ystävänsä, kunnanhallituksen puheenjohtajan, yhdistyksen sisäiseen äänestykseen ja voitti äänestyksen lupaamalla suljetuissa keskusteluissa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista henkilöille, jotka äänestäisivät hänet kunnanhallituksen puheenjohtajaksi kunnanhallituksen puheenjohtajan sijaan. Hän onnistui, ja jätti eduskunnan saaden korkeamman palkan kuin kansanedustajana. Hänen entinen paras ystävänsä jätti politiikan ja meni töihin PR-toimistoon.
Kuntamme on pieni ja säästäväinen. M puolueineen on aina ollut ensimmäinen ehdottamaan, että kunnallisveroa pienennetään ja poliitikkojen korvauksia ei nosteta. Lukuunottamatta hänen omia ehtojaan, joita parannettiin hetimiten. Koska kunnassamme on ainoastaan yksi täysipäiväisesti palkattu poliitikko – M – ovat kaikki muut poliitikot joko eläkeläisiä, henkilöitä joiden varallisuus antaa heille mahdollisuuden olla käymättä töissä tai tavallisia keskiluokan edustajia, joiden ajankäytön mahdollisuudet muihin kuin lautakunta- ja kunnanvaltuuston rivijäsenyyspaikkoihin ovat rajoitetut.
M on urapoliitikko, jonka luontaiset johtajuusominaisuudet ovat rajalliset. Hänellä ei ole johtajakokemusta ja hänen on vaikea luoda toimivaa joukkuetta kunnan poliittiseen johtoon. Hänen toimintansa rakentuu ajatukselle, jonka mukaan hän on koko kunnan korkein johtaja ja siten hän voi ohjata jokaisen työntekijän toimintaa organisaatiossa riippumatta siitä, kuka on kyseisen työntekijän työnjohtaja ja kuka poliitikko johtaa lautakunnan toimintaa. Kunnan informaatio-osasto on ohjeistettu markkinoimaan M:n toimintaa kunnan kotisivuilla, kunnan omassa lehdessä ja järjestämällä vierailuja, joihin osallistuu vain M. Puolessatoista vuodessa M on luonut kuvan, jossa hän on ainoa näkyvä kunnallispoliitikko. Lautakuntien johtajien toimintamahdollisuuksia rajoitetaan pitämällä heidät tietämättöminä tapahtumista siihen asti, kun tapahtumat on julkistettu kunnan kotisivuilla ja M:n omassa somessa. Monet ovat ne avajaiset, joissa M puhuu. Ministerit on tavattu ja uusia hoivakoteja ja kouluja avattu, nauhoja leikaten. Aivan kuin M olisi kaikkien lautakuntien puheenjohtaja ja kaikkien hallinnonalojen toimintojen johtaja. Lautakuntien puheenjohtajat työllistyvät lautakuntien kokousten ja hallinnonalojen toimintojen johtamisen ohella suurella määrällä turhia sisäisiä keskustelukokouksia, joiden ainoana tarkoituksena on informoida M:ää siitä, mitä lautakuntien toiminta-alueilla tapahtuu. Suunnittelukokouksia edeltää suunnittelukokousten suunnittelupalaverit pakollisella läsnäololla. Työtätekeviä puheenjohtajia työllistetään niin paljon mitättömillä pakollisilla kahvinjuontikokouksilla, että heidän on pakko lopettaa vapaa-ajan politiikka, jolloin M:n tukihenkilöt saavat aiemmin palkinnoksi luvattuja positioita.
Toiminta on ollut tehokasta. Kunnan poliittinen organisaatio on hajautunut. Entiset yhteistyökumppanit ovat eristäytyneet toisistaan, aiemmat monivuotiset yhteistyösuhteet yli puoluerajojen ovat haalistuneet. M uskoo, että hän tulee saamansa julkisuuden avulla saamaan vaaleissa yli puolet äänistä, jolloin hänen puolueensa saa vaaleissa oman enemmistön tarvitsematta keskustella minkään muun puolueen kanssa seuraavien vuosien aikana. Hän kohtelee siis yhteistyöpuolueitaan samalla tavalla kuin oppositiota.
Onneksi tämä on vain satua. Elämmehän edustuksellisessa pohjoismaisessa demokratiassa, jossa kaikki kunnallispoliitikot toimivat kuntien asukkaiden parhaaksi, heidän elinehtojensa parantamiseksi ja ainoastaan kuntien toimintojen kehittämiseksi ja tehostamiseksi.
Sen pituinen se.
Lue koko artikkeli PDF-muodossa:
Olipa kerran
