MAARIT NORDMARK

Meillä Ruotsissa oli sitten vaalit. Kuten monissa muissakin maissa, vaaleja nimitti populismi ja maahanmuuttovastaisuus. Äänestysprosentti oli hyväksyttävä. 84,4 prosenttia osallistui vaaleihin ja heistä yli 82 prosenttia äänesti oikeisto-vasemmistoakselin puolueita. Ruotsidemokraatit saivat lopulta 62 paikkaa eduskunnassa, vasemmistopuolueet S, V ja ympäristöpuolue – saivat 144 paikkaa ja oikeisto – M (suom. kokoomus), L (liberaalit), C (keskusta), KD (kristillisdemokraatit) – 143 paikkaa. Tätä kirjoittaessani on vielä viikko aikaa kuninkaan toimesta suoritettavaan syyskauden avaamiseen eduskunnassa ja puoluejohtajat ovat edelleen poteroissaan toistaen samoja lausuntoja kuin vaalien alla. Kukaan ei halua puhua Jimmien (SD) kanssa, joka taas haluaa puhua kaikkien kanssa. ­Stefan haluaa jatkaa pääministerinä ja Ulf haluaa pääministeriksi Stefanin paikalle. Kaikki muut puoluejohtajat kannattavat joko Stefania tai Ulfia. Elämme siis jännittäviä aikoja – nyt seuraa korkeintaan neljä yritystä perustaa hallitus ja jos se ei onnistu, on pidettävä uudet eduskuntavaalit. Hallituksen perustamista saavat yrittää Stefan (S), Ulf (M), Jimmie (SD) ja Jonas (V). Kukaan ei voi perustaa hallitusta oman blokkinsa tuella. Eduskuntavaalien ohella valitsimme myös kuntien ja maakuntien poliittiset johtajat samana päivänä, joten nyt neuvotellaan kaikilla tasoilla.

Maailma on vaali vaaleilta kansainvälisempi ja monet maat yrittävät vaikuttaa trollien kautta myös muiden maiden sisä- ja ulkopolitiikkaan. Yksi esimerkki on Kiinan politiikka Ruotsissa. Ruotsi on kritisoinut Kiinaa usean vuoden ajan Ruotsin kansalaisen Gui ­Minhain toistuvien pidätysten johdosta. Gui Minhai vangittiin Thaimaassa 2015, vietiin väkisin Kiinaan, ja on poliittisista syistä pidätettynä Kiinassa, eikä hänen olinpaikastaan ole juuri nyt selvyyttä. Saadakseen oikeutuksen Gui Minhain vapaudenriistolle Kiina rummuttaa Ruotsin lähetystönsä kautta ulos mielikuvaa siitä, että Ruotsi on poliisivaltio, jossa asiat ovat epäjärjestyksessä. Syyskuun puolivälissä kolme kiinalaista turistia pistivät pystyyn suuren häirintäkohtauksen Ruotsin keskustassa. Kiinalaiset olivat varanneet huoneet väärälle päivälle, eikä täysinäinen retkeilymaja voinut ottaa heitä vastaan. He kieltäytyivät lähtemästä pois, minkä seurauksena poliisit hakivat heidät lopulta pois retkeilymajasta. Tämän jälkeen Kiinan Ruotsin suurlähettiläs on kutsunut Ruotsia poliisivaltioksi ja ottanut asian julkisuuteen sekä Kiinassa että Ruotsissa. Epäselvää on, toimivatko turistit Kiinan valtion toimeksiannosta vai olivatko he vain tavallisia häiriköitä.
Oikeisto-vasemmistoakseli on 1900-luvun tuote. Demokratia nykyisessä muodossaan on myös 1900-luvun tuote. Sata vuotta sitten naiset eivät vielä saaneet äänestää sen enempää Ruotsissa kuin muissakaan maissa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Demokratia elääkin monessa mielessä murroskautta, eikä ole ihmeellistä, että maailman muuttuessa myös demokratia muuttuu ja poliittiset puolueet muuttuvat. Näin etenkin länsimaissa, joissa työn orjat eivät enää työskentele sorron yössä, likaisissa ja turvattomissa tehtaissa nälkäpalkalla. Se pohja, josta vasemmistopuolueet ovat lähteneet, on katoavaa kansanperinnettä ja vasemmiston onkin vaikea löytää uusia kannattajia. Ruotsin LO (SAK:n vastine) on virallisesti sosiaalidemokraattien tukija, ja kun näissä vaaleissa noin 25 prosenttia mainitsi ennen vaaleja tukevansa ruotsidemokraatteja, sai LO hikan ja soitti vaaleja edeltävillä viikoilla yli 700 000 jäsenelle, tarkoituksena muistuttaa heitä siitä, mikä puolue on se ainoa oikea valinta. Vaikka automaattinen sosiaalidemokraattisen puolueen jäsenyys hävisikin LO:n 1,5 miljoonalta jäseneltä jo 1991, tukee LO edelleen puoluetta vuosittain noin kuudella miljoonalla kruunulla. Vuonna 2008 LO päätti, että jäsenyys SD:ssä on este luottamustoimille LO:n sisällä. Itse en tue ruotsidemokraatteja, mutta yli 17 prosentin kannatus herättää kysymyksen, milloin elefantti posliinikaupassa on niin suuri, että sitä ei edes hyvällä mielikuvituksella voi taikoa pois. Vaikka SD:llä onkin juuret ruskeassa mullassa, on sen muiden populistipuolueiden tavoin normalisoiduttava, jos se haluaa pitää kannatuksensa. Prosessia ei edistä se, että heidän kanssaan ei suostuta keskustelemaan.

Tulevat viikot ja kuukaudet näyttävät, minkä linjan blokkipuolueiden johtajat valitsevat. Henkilökohtaisesti toivon stabiilia nelivuotiskautta – jo valuutankin vuoksi. Kun yhdellä eurolla saa 10,5 kruunua, ovat suomalaiset ökyrikkaat tervetulleita Ruotsiin kulutusjuhliin, samalla tavalla kuin suomalaiset matkustivat aikoinaan itäblokin maihin. Itse tunnen Suomeen matkustaessani olevani köyhä serkku maalta.